Emil Rutanen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Emil Rutanen
Henkilötiedot
Syntynyt7. helmikuuta 1895
Saarijärvi
Kuollut9. elokuuta 1939 (44 vuotta)
Jääkäri
Korkein sotilasarvo jääkärimajuri

Emil Rutanen (7. helmikuuta 1895 Saarijärvi9. elokuuta 1939) oli suomalainen jääkärimajuri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Erkki Rutanen ja Amanda Rasila. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Maija Amanda Toivosen kanssa.[1][2]

Hän kävi kansakoulun ja seitsemännen luokan yksityisesti Helsingin suomalaisessa lyseossa vuonna 1928. Hän suoritti Haminan taistelukoulun vuonna 1918 ja Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssin vuonna 1929 sekä Sotakorkeakoulun yleinen osaston vuosina 1930–1932.[1][2]

Jääkäriaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Saarijärveläinen kauppa-apulainen liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 10. syyskuuta 1916 ja sijoitettiin pataljoonan 2. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]

Suomen sisällissota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 varavääpeliksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan vääpeliksi 3. Jääkärirykmentin 7.Jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella, Aittolahdessa, Lyykylässä, Mannikkalassa ja Talissa.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen 3. Jääkärirykmentissä, jonka nimi muuttui ensin Savon jääkärirykmentti n:o 3:ksi ja myöhemmin Uudenmaan rykmentiksi. Hän toimi joukkueenjohtajana, 2. pataljoonan adjutanttina ja 23. joulukuuta 1918 lähtien komppanianpäällikkönä eri komppanioissa. Hänet siirrettiin 30. toukokuuta 1932 1. pataljoonan komentajaksi Pohjois-Savon rykmenttiin, josta hänet komennettiin 1. heinäkuuta 1933 yleisesikuntaupseeriksi Jyväskylän sotilaspiirin esikuntaan ja edelleen 24. huhtikuuta 1934 toimistoupseeriksi Yleisesikuntaan ja 1. heinäkuuta 1934 alkaen yleisesikuntaupseeriksi Helsingin sotilaspiirin esikuntaan.[1][2]

Luottamustehtävät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän toimi Uudenmaan rykmentin kunnianeuvoston jäsenenä vuonna 1929 ja varajäsenenä vuonna 1930 sekä Uudenmaan sotilasläänin kunnianeuvoston varapuheenjohtajana vuonna 1935.[1][2]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  1. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975