Einar von Bonsdorff

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Gustaf Einar von Bonsdorff (31. elokuuta 1882 Tampere10. marraskuuta 1939 Helsinki) oli suomalainen juristi, hallitussihteeri ja Postisäästöpankin toimitusjohtaja.[1][2]

Einar von Bonsdorffin vanhemmat olivat Tampereen piirilääkäri Carl Edvard von Bonsdorff (1829–1894) ja Sofie Johanna Ahonius. Hän pääsi ylioppilaaksi 1902 Helsingin uudesta yhteiskoulusta ja suoritti Helsingin yliopistossa ylemmän hallintotutkinnon 1906 ja oikeustutkinnon 1912. Von Bonsdorff sai varatuomarin arvon 1916.[1][3]

Von Bonsdorff oli tie- ja vesirakennusten ylihallituksessa kanslistina 1907–1917. Hän oli sitten senaatin kulkulaitosten ja yleisten töiden toimituskunnan, sittemmin ministeriön kanslistina 1918–1919 ja sen jälkeen protokollasihteerinä 1919–1922 ja vanhempana hallitussihteerinä 1922–1933. Vuonna 1933 von Bonsdorff nimitettiin Postisäästöpankin toimitusjohtajaksi.[1][2]

Einar von Bonsdorff oli naimisissa vuodesta 1908 Ellen Alma Natalie Geitelin kanssa. [1] Hänen veljiään olivat toimitusjohtaja John Waldemar von Bonsdorff (1878–1956) ja hammaslääkäri, professori Per Adolf von Bonsdorff (1885–1965) ja velipuoliaan Suomen ja Skandinavian historian professori Carl Gabriel von Bonsdorff (1862–1951), Nummelan keuhkotautiparantolan ylilääkäri, professori Axel Robert von Bonsdorff (1869–1945) ja Turun kunnallissairaalan sisätautiosaston johtaja, professori Artur Edvard von Bonsdorff (1872–1959).[3]

  • Tielainsäädäntö selityksineen tielakiin; toim. E. v. Bonsdorff ja Olli Martikainen. WSOY 1931
  • Kylätiet. WSOY 1933, 2. korj. ja täyd. painos 1935
  • Postisäästöpankki 1886-1936. Postisäästöpankki, Helsinki 1936