Chester Bowles
Chester Bliss Bowles (5. huhtikuuta 1901 Springfield, Massachusetts – 25. toukokuuta 1986 Essex, Connecticut) oli yhdysvaltalainen liberaalidemokraattinen poliitikko ja diplomaatti. Hänet tunnetaan myös Benton & Bowles -mainostoimiston toisena perustajana.
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bowles kävi Choate School -nimistä yksityistä sisäoppilaitoskoulua Connecticutin osavaltion Wallingfordissa ja suoritti sitten bachelor-tutkinnon Yalen yliopiston Sheffield Scientific Schoolissa 1924. Hän työskenteli vuoden verran lehtitoimittajana kunnes siirtyi copywriteriksi mainosalalle ja perusti vuonna 1929 Benton & Bowles -mainostoimiston (nyk. D’Arcy Masius Benton & Bowles) yhdessä William Bentonin kanssa, josta tuli sittemmin senaattori. 1930-luvun lamasta huolimatta mainostoimisto menestyi erinomaisesti, ja Bowles vetäytyi sen hallituksen puheenjohtajaksi 1936 kunnes luopui toimiston osakkuudesta 1941. [1]
Toisen maailmansodan aikana Bowles pyrki laivaston palvelukseen, mutta kuulovaurio esti aikeet. Sen sijaan hän pääsi Connecticutin osavaltion sodanaikaiseen säännöstelytoimistoon, jossa eteni hintasäännöstelyn johtajaksi. Tämän ansiosta presidentti Franklin Delano Roosevelt nimitti Bowlesin 1943 säännöstelytoiminnan liittovaltiotason tehtäviin.
Sodan jälkeen vuonna 1946 Bowlesista tuli talouden tasapainottamisviraston johtaja. Samoihin aikoihin hän pyrki Connecticutin kuvernööriksi, muttei onnistunut. Vuonna 1946 Bowles oli myös mukana Yhdysvaltojen valtuuskunnassa kaikkien aikojen ensimmäisessä Unesco-konferenssissa Pariisissa. Vuosina 1947–1948 hän toimi YK:n pääsihteeri Trygve Lien erikoisavustajana ja vuosina 1948–1951 vasta perustetulle Unicefille varoja keräävän[2] United Nations Appeal for Children -kampanjan kansainvälisenä puheenjohtajana.
Chester Bowles pääsi Connecticut kuvernööriksi 1948, mutta ei tullut valituksi uudelleen 1950 muun muassa liian liberaalien näkemystensä vuoksi. Presidentti Harry S. Truman nimitti Bowlesin suurlähettilääksi Intiaan ja Nepaliin vuosiksi 1951–1953, minkä jälkeen hänet valittiin Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäseneksi vuosiksi 1959–1960. Hän pyrki useita kertoja tuloksetta demokraattien senaattoriehdokkaaksi.
Senaattori John F. Kennedy nimitti Bowlesin 1960 ulkopoliittiseksi avustajakseen ja alivaltiosihteeriksi (Under Secretary of State) 1961, mutta hänet korvasi pian George Ball suuressa tehtävien kierrätyksessä, joka tuli tunnetuksi nimellä kiitospäivän verilöyly. Joulukuussa 1961 Bowles nimitettiin presidentin erityisavustajaksi Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan kysymyksissä. Vuonna 1963 Bowles lähetettiin jälleen suurlähettilääksi Intiaan, jossa palveli läpi Kennedyn ja Lyndon B. Johnsonin presidenttikausien. Hän kehitti erinomaiset suhteet Intian ensimmäiseen pääministeriin Jawaharlal Nehruun. Maaliskuussa 1967 hänen lähetystöstään haki poliittista turvapaikkaa Josef Stalinin ainoa tytär, kirjailija Svetlana Allilujeva. Turvapaikka myönnettiin ja Bowles järjesti Allilujevan Intiasta nopeasti edelleen Sveitsiin.
Bowles sai kaksi lasta ensimmäisestä ja kolme lasta toisesta avioliitostaan. Hänen vanhin tyttärensä Sally Bowles (1938–2011) jatkoi isänsä jalanjäljissä julkisen sektorin tehtävissä.[3][4] Pojista Chester Bowles Jr. on arkkitehti ja Samuel Bowles tunnettu ekonomisti.
Kirjallisia teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tomorrow Without Fear (1946)
- Ambassador's Report (1954)
- The New Dimensions of Peace (1955)
- Africa's Challenge to America (1956)
- What Negroes Can Learn From Gandhi (1958)
- Ideas, People, and Peace (1958)
- The Coming Political Breakthrough (1959)
- The Conscience of a Liberal (1962)
- The Makings of a Just Society (1963)
- Promises to Keep: My Years in Public Life (1971)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Benton & Bowles, AdAge Encyclopedia. Viitattu 27.10.2014.
- ↑ Unicef Milestones, kohta 1950, Unicef. Viitattu 27.10.2014.
- ↑ Schaffer, Howard B., Chester Bowles: New Dealer in the Cold War, Cambridge, Mass.: Harvard University Press, 1993, s. 13.
- ↑ Extraordinary Life, Sally Bowles Was A Problem Solver, Public Servant, Hartford Courant 31.7.2011. Viitattu 27.10.2014.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Schaffer, Howard B., Chester Bowles: New Dealer in the Cold War, Cambridge, Mass.: Harvard University Press, 1993
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||
