Chathaminmeriharakka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Chathaminmeriharakka
Uhanalaisuusluokitus

Erittäin uhanalainen [1]

Erittäin uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko: Kahlaajat Charadrii
Heimo: Meriharakat Haematopodidae
Suku: Meriharakat Haematopus
Laji: chathamensis
Kaksiosainen nimi

Haematopus chathamensis
Hartert, 1927

Katso myös

  Chathaminmeriharakka Wikispeciesissä
  Chathaminmeriharakka Commonsissa

Chathaminmeriharakka[2] (Haematopus chathamensis)[3] on Uuden-Seelannin endeeminen, meriharakoiden sukuun kuuluva, erittäin uhanalainen kahlaajalintu.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täysikasvuinen lintu kasvaa noin 48 senttimetrin pituiseksi ja 600 gramman painoiseksi. Höyhenpeite on valko-musta, nokka ja silmät punaiset, jalkojen väritys on vaaleanpunainen.[4][5]

Ravinto koostuu selkärangattomista.[5]

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnut ovat yksiavioisia. Pesät ovat yksinkertaisia kuoppia hiekassa tai soran seassa. Molemmat parista hautovat munia. Munia munitaan yhdestä kolmeen, joita haudotaan yhteensä noin 29 päivän ajan.[5]

Levinneisyys ja uhat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lintua tavataan ainoastaan Chathamsaarten saariryhmän saarilla. Kannan koko pieneni radikaalisti aina vuoteen 1998 asti, jolloin vahvemmat suojelutoimet aloitettiin. Vuoteen 2004 mennessä kannan koko saatiin suojelutoimien ansiosta kaksinkertaistettua. Tuolloin elossa olevia yksilöitä oli 311 kappaletta, sisältäen 88 lisääntyvää paria.[4] Suurimmat uhat muodostavat ei-luontaiset pedot, kuten kissat ja siilit, mutta myös kotoperäinen vekaluhtakana saalistaa linnun munia.[4][5]

Chathaminmeriharakka luokitellaan, lähteestä riippuen, nokimeriharakan alalajiksi[6] tai täysin omaksi lajikseen[3][7]. Joissakin lähteissä tyydytään toteamaan lajijaon olevan epävarma.[8] Vuonna 2007 julkaistun, DNA-analyysiin perustuvan, tutkimuksen perusteella on kuitenkin syytä pitää chathaminmeriharakkaa omana lajinaan.[9]

  1. BirdLife International: Haematopus chathamensis IUCN Red List of Threatened Species. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.3.2016. (englanniksi)
  2. Birdlife.fi, lintujen suomenkieliset nimet (1999) birdlife.fi. Arkistoitu 10.4.2016. Viitattu 21.3.3016. (suomeksi)
  3. a b ITIS itis.gov. Viitattu 20.3.2016. (englanniksi)
  4. a b c Department of Conservation doc.govt.nz. Viitattu 20.3.2016. (englanniksi)
  5. a b c d New Zealand birds online nzbirdsonline.org.nz. Viitattu 20.3.2016. (englanniksi)
  6. Birdlife.fi, muutetut lajit birdlife.fi. Arkistoitu 1.2.2012. Viitattu 21.3.2016. (suomeksi)
  7. Birdlife.org birdlife.org. Viitattu 21.3.2016. (englanniksi)
  8. IBC, The Internet Bird Collection ibc.lynxeds.com. Viitattu 21.3.2016. (englanniksi)
  9. A preliminary study of the genetic differences in New Zealand oystercatcher species tandfonline.com. Viitattu 21.3.2016. (englanniksi)