Catherine Bagration
Jekaterina (Catherine) Pavlovna Skavronskaja Bagration (ven. Екатерина Павловна Багратион Скавронская); (7. joulukuuta 1783 Napoli – 21. toukokuuta tai 2. kesäkuuta 1857 Venetsia) oli venäläinen aatelisnainen ja omana aikanaan tunnettu vapaamielisestä elämäntyylistään. Historian lehdille hän on jäänyt Itävallan ulkoministerin ja kanslerin Klemens von Metternichin rakastajattarena.
Suku ja ensimmäinen avioliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kreivitär Jekaterina Pavlovna Skavronskaja oli keisarinna Maria Fjodorovnan hovineito. Hän oli eksentrisenä pidetyn ja suurimman osan elämäänsä Italiassa asuneen salaneuvos, lähettiläs Pavel Martynovitš Skavronskin (k. 1793) ja Jekaterina Vasiljevna von Engelhardtin (1761–1869) ainoa tytär,[1][2][3]
Jekaterina Bagrationin isä oli Venäjän suurlähettiläs Napolissa, joten tytär oppi jo nuorena toimimaan diplomatian maailmassa. Kun hän oli 17-vuotias keisari Paavali I määräsi hänet vuonna 1800 menemään naimisiin georgialaistaustaisen kenraali Pjotr Bagrationin kanssa. Kumpikaan osapuolista ei uskaltanut vastustaa keisarin tahtoa. Aviopuolisoilla oli ikäeroa kaksikymmentä vuotta eikä heillä ollut kovinkaan paljon yhteistä ja Jekaterina Bagration vietti paljon aikaa jo vuodesta 1805 lähtien Wienissä ja Karlsbadissa. Liitto jäi lapsettomaksi.[4]
Oleskelu ulkomailla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1814 Jekaterina Bagrationista tuli leski. Hän oleskeli Wienissä siellä järjestetyn kuuluisan kongressiin aikana ja aloitti rakkaussuhteen Klemens von Metternichin kanssa. Jo tätä ennen hän oli herättänyt kaupungissa huomiota salongillaan, jossa kävivät "kaikki", aina diplomaateista paikallisiin pankkiireihein. Epäillään, että hän oli suhteen alkaessa Venäjän hovin palveluksessa tehtävänään saada von Metternich myötämieliseksi Venäjän keisarin pyrkimyksille. Ennen suhteen alkua Bagration oli ehtinyt saada Wienin seurapiireissä nimen "alaston enkeli". [5] Olivat motiivit suhteen solmimiselle mitkä tahansa, sitä kesti kymmenen kuukautta ja siitä syntyi tytär. [4]
Tytär sai nimekseen Marie-Clementine Bagration ja von Metternich tunnusti isyytensä. [6] Keisari Paavali I pakotti kuitenin aviomies Pjotr Bagrationin tunnustamaan syyskuussa 1810 Wienissä syntyneen ruhtinatar Marie-Clementine Bagrationin (1810–1829)[7] omaksi tyttärekseen.
Wienin kongressin jälkeen ruhtinatar muutti Pariisiin, missä hän eli ylellistä elämää pitäen myös salonkia, jossa kuuluisuudet vierailivat. Hänen elämästään tiedetään paljon, sillä Ranskan hallituksen agentit varjostivat häntä ja tekivät raportteja. Salongissa vierailivat Stendhal, Benjamin Constant ja Balzac monien muiden julkisuuden henkilöiden ohella. Myös Victor Hugo mainitsee sen teoksessaan "Kurjat".[8]
Vuonna 1830 brittiläinen kenraali ja diplomaatti Sir John Hobart Caradoc solmi avioliiton Catherinen Bagrationin kanssa, joka oli miestään 15 vuotta vanhempi. Lapsettomaksi jäänyt liitto päättyi avioeroon. Catherine Bagration oli perinyt suuren jalokivikokoelman, jota myymällä hän rahoitti vanhana elämänsä. Hän kuoli ollessaan matkalla Venetsiassa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ РБС/ВТ/Скавронский, Павел Мартынович — Викитека ru.wikisource.org. Viitattu 4.5.2024. (venäjäksi)
- ↑ Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 4.5.2024.
- ↑ Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 4.5.2024.
- ↑ a b https://www.eurozine.com/women-at-the-congress-of-vienna/
- ↑ Montefiore S.S. Romanovit 1613-1918, 2016, s. 409-410
- ↑ https://peoplepill.com/people/marie-clementine-bagration/
- ↑ Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 4.5.2024.
- ↑ http://www.fullbooks.com/Women-in-the-Life-of-Balzac3.html
Lisää aiheesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||
