Brjanskin rintama

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Puna-armeijan rintamat toisessa maailmansodassa
Baltian rintamat
Baltian rintama
1. Baltian rintama
2. Baltian rintama
3. Baltian rintama
Brjanskin rintama
Luoteisrintama
Orjolin rintama
Valko-Venäjän rintamat
Valko-Venäjän rintama
1. Valko-Venäjän rintama
2. Valko-Venäjän rintama
3. Valko-Venäjän rintama
Keskustan rintama
Kurskin rintama
Lännen rintama
Ukrainan rintamat
1. Ukrainan rintama
2. Ukrainan rintama
3. Ukrainan rintama
4. Ukrainan rintama
Arorintama
Etelän rintama
Lounaan rintama
Voronežin rintama
Reservirintama
Kaukoidän rintamat
Kaukoidän rintama
1. Kaukoidän rintama
2. Kaukoidän rintama
Transbaikalin rintama
Moskovan rintamat
Moskovan puolustuslinja
Moskovan reservirintama
Možaiskin puolustuslinja
Kalininin rintama
Reservirintama
Pohjoiset rintamat
Karjalan rintama
Leningradin rintama
Pohjoinen rintama
Olhavan rintama
Kaukasuksen rintamat
Kaukasuksen rintama
Pohjois-Kaukasuksen rintama
Transkaukasian rintama
Krimin rintama
Stalingradin rintamat
Donin rintama
Kaakon rintama
Stalingradin rintama

Brjanskin rintama oli Neuvostoliiton puna-armeijan toisen maailmansodan rintama, joka muodostettiin ensimmäisen kerran 16. elokuuta 1941 kahdesta armeijasta. Rintama hajotettiin 10. marraskuuta 1941 ja se muodostettiin 24. joulukuuta 1941 uudelleen kolmesta armeijasta. Se nimettiin 12. maaliskuuta 1943 uudelleen Reservirintamaksi. Se luotiin jälleen 28. maaliskuuta 1943 Orjolin rintamasta ja rintama nimettiin 10. lokakuuta 1943 Baltian rintamaksi.[1]

Elokuussa 1941 rintaman, joka koostui vakavia tappioita kärsineistä 13. ja 50. armeijasta, komentajaksi nimitettiin Andrei Jerjomenko. Se osallistui Lännen rintaman ja Reservirintaman kanssa epäonnistuneeseen vastahyökkäykseen Smolenskissa, jonka tarkoituksena oli pysäyttää Saksan Keskustan armeijaryhmän eteneminen kohti Moskovaa.

Syyskuussa 1941 Saksan 2. panssariarmeija aloitti operaatio Taifuuniksi nimetyn hyökkäyksen kohti Moskovaa Orjolin ja Brjanskin kautta. 6. lokakuuta saksalaiset tunkeutuivat Brjanskin rintaman linjojen läpi ja sen 3., 13. ja 50. armeija jäivät mottiin. 23. lokakuuta rintaman joukkojen onnistui kuitenkin murtauta motista ja pysäyttää 2. panssariarmeijan eteneminen kohti Orjolia ja hidastaa myös saksalaisten etenemistä Tulaan antaen lisäaikaa Moskovan puolustuksen järjestämiseen.[2]

Kurskin taistelun aikaan vuonna 1943 rintama luotiin uudelleen 3., 61. ja 64. armeijasta ja 63. panssariarmeijasta. Se vapautti Brjanskin kaupungin kenraalieversti Markian Popovin komennossa elo-syyskuussa 1943.

  1. Auke de Vlieger: De Slag om Stalingrad - Fronten stalingradbattle.nl. Arkistoitu 28.2.2007. Viitattu 3.4.2007. (hollanniksi)
  2. Orel-Bryansk defence operation 1941, 30.9-23.10 serpukhov.su. Arkistoitu 6.2.2012. Viitattu 4.4.2007. (englanniksi)
    Moscow Defence serpukhov.su. Arkistoitu 6.2.2007. Viitattu 4.4.2007. (englanniksi)