Atalanta BC
| Atalanta | |||
|---|---|---|---|
 |
|||
| Koko nimi | Atalanta Bergamasca Calcio | ||
| Perustettu | 1907 | ||
| Kenttä | Atleti Azzurri d'Italia, Bergamo | ||
| – kapasiteetti | 26 638 | ||
| Sarja | Serie A | ||
| Puheenjohtaja |
 Antonio Percassi |
||
| Päävalmentaja |
Gian Piero Gasperini |
||
|
|||
Atalanta Bergamasca Calcio on vuonna 1907 perustettu italialainen jalkapalloseura Bergamosta Lombardian alueelta. Seuran edustusjoukkue pelaa kaudella 2023–2024 Italian korkeimmalla sarjatasolla Serie A:ssa. Joukkueen valmentajana on kaudesta 2016–2017 alkaen toiminut Gian Piero Gasperini[1].
Nykyinen seura syntyi vuonna 1924, kun Atalanta ja Bergamasca yhdistyivät. Atalantan lempinimiä ovat muun muassa La Dea (jumalatar), Nerazzurri (mustasiniset) ja Orobici. Atalante on naishahmo Kreikan mytologiasta.
Kotiottelunsa Atalanta pelaa Bergamon 26 638 -paikkaisella Atleti Azzurri d'Italia -stadionilla. Serie B:n AlbinoLeffe pelaa kotiottelunsa samalla stadionilla.
Atalantan parhaat sijoitukset Serie A:ssa ovat kolmas sija kausilla 2018–2019, 2019–2020 ja 2020–2021,[2] neljäs sija kaudella 2016–2017[3] ja viides sija kaudella 1947–1948. Se on pelannut kaudesta 2011–2012 alkaen Serie A:ssa, ja tällaiseen kymmenen peräkkäisen kauden pääsarjaputkeen joukkue oli yltänyt viimeksi kausina 1959–1969[2]. Seuran suurin saavutus on Italian cupin voitto kaudella 1962–1963. Italian cupin loppuotteluun joukkue selviytyi kaudella 2018–2019 mutta hävisi Laziolle 0–2[4].
Euroopan kentillä Atalantan paras saavutus on pääsy Cup-voittajien cupin välieriin vuonna 1988. Joukkue voitti ensimmäisellä kierroksella walesilaisen Merthyr Tydfilin kahden ottelun yhteismaalein 3–2, toisella kierroksella kreikkalaisen OFI Kreetan yhteismaalein 2–1 ja kolmannella kierroksella portugalilaisen Sportingin yhteismaalein 3–1. Välierissä Atalanta hävisi belgialaiselle, loppuottelunkin sittemmin voittaneelle Mechelenille sekä vieraissa että kotona maalein 1–2.[5]
Mestarien liigassa joukkue ylsi puolivälieriin kaudella 2019–2020 ja neljännesvälieriin kaudella 2020–2021.[6][7]
Atalantan kauden 2020–2021 joukkueesta yhdeksän pelaajaa valittiin kesän 2021 EM-kilpailuihin: Italian Matteo Pessina ja Rafael Tolói, Tanskan Joakim Mæhle, Sveitsin Remo Freuler, Ukrainan Ruslan Malinovskyi, Kroatian Mario Pašalić, Saksan Robin Gosens, Alankomaiden Marten de Roon ja Venäjän Aleksei Mirantšuk. Heistä ennätystä sivuavasti viisi on tehnyt EM-turnauksessa maalin ennen puolivälieriä. Entisiä Atalantan pelaajia EM-kisoissa ovat muun muassa kausina 2016–2018 joukkueessa lainalla pelannut Italian Leonardo Spinazzola, kausina 2017–2020 joukkueessa pelannut Belgian Timothy Castagne ja uransa ensimmäiset liigaottelut Atalantassa kaudella 2018–2019 pelannut Ruotsin Dejan Kulusevski.[1]
Atalanta kaudella 2023-2024 teki suuria yllätyksiä jalkapallo yleisölle. Kausi alkoi hieman kehnosti, mutta otteet parantuvat varsinkin joulun jälkeen. Joukkue oli Italian yksi parhaimmista kevät puoliskolla. Tämä tuotti heille Coppa Italiasta finaalipaikan, jonka Juventus tiukasti voitti 1-0. Vielä ei ollut Bergamolaisten aika juhlia ensimmäistä pokaalia 61 vuoteen.
22.5.2024. Historiallinen päivä Bergamolaisille sillä seura pääsi pelaamaan ensimmäistä kertaa historiassa Eurooppa liigan finaalia. Vastassa oli Dublinissa historian pisimmän tappiottoman putken pelannut Bayer Leverkusen. Joukkue joka ei ollut hävinnyt viimeiseen 51 otteluun odotettiin pyyhkivän Atalannalla lattiaa, mutta näin ei käynyt. Atalanta teki historiaa voittaen finaalin lukemin 3-0. Nigerialainen Ademola Lookman nousi joukkueen suureksi sankariksi tehtyään hattutempun. Tätä päivää aiemmin, ei Eurooppa liigan finaalissa oltu koskaan tehty hattutemppua.
2023-2024 jää Atalannan historiaan. Ensimmäinen Euro pokaali koskaan heille, samalla 61 vuoden pokaaliton putki poikki.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Saatsi, Samu: Hämmästyttävä määrä EM-kisojen tuoreista tähdistä tulee yhdestä joukkueesta – kaiken takana on valmentajavelho, jolla on raju väite harjoittelemisesta 1.7.2021. Yle. Viitattu 2.7.2021.
- ↑ a b Atalanta BC: Historical places Transfermarkt. Viitattu 2.7.2021. (englanniksi)
- ↑ Stokkermans, Karel: Italy 2016/17 31.8.2017. RSSSF. Viitattu 15.5.2019. (englanniksi)
- ↑ Hirvonen, Hinni: Lazio juhli seitsemättä Italian cupin voittoaan – molemmat osumat syntyivät ottelun päätöshetkillä 16.5.2019. Yle. Viitattu 16.5.2019.
- ↑ UEFA Cup Winners' Cup 87/88 Transfermarkt. Viitattu 2.7.2021. (englanniksi)
- ↑ Rafael Tolói: UEFA Champions League 19/20 Transfermarkt. Viitattu 2.7.2021. (englanniksi)
- ↑ Rafael Tolói: UEFA Champions League 20/21 Transfermarkt. Viitattu 2.7.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Seuran sivusto (italiaksi)
.svg){kind=small}
_e_Rosso_e_Nero_(Strisce).svg){kind=small}
