Aramealaiset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Osa artikkelisarjaa
Mesopotamia
Chaldean king.
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.
Tarkennus: tarvitaan myös kielenhuoltoa ja yleistä huoltoa ja tarkistamista. Sujuvoitettava, rakenne
Aramealainen hautasteele.

Aramealaiset (arameaksi ܐܪ̈ܡܝܐ‎‎, ʼaramáyé, assyrian kielellä Aramu, Arimi ahlamû) olivat luoteis-seemiläinen nomadikansa, joka vaelsi Mesopotamiaan noin vuonna 1100 eaa.[1][2] He puhuivat aramean kieltä.

Aramealaiset lähtivät Itä-Syyriasta liikkeelle luultavasti suuren kuivuuden aiheuttaman nälän takia. Aramealaisheimot tekivät sivistysvaltioiden alueille valloitus- ja ryöstöretkiä useana aaltona. He myös kävivät kauppaa ja levittivät kirjakieltään Lähi-itään. Aramealaiset omaksuivat valloittamissaan kaupungeissa paikallisen kulttuurin.lähde?

Sekä Assyrian että Babylonian hallitsijat yrittivät torjua aramealaisia monilla sotaretkillä.[2] Nämä valtasivat siitä huolimatta suuren osan Assyrian läntisistä provinsseista ja nousivat Babylonian hallitsijoiksi.[2] He perustivat Syyriaan useita kuningaskuntia ja myös heettiläisvaltakunnan raunioille syntyi aramealais-heettiläisiä valtioita.[2] Israel, Foinikian kaupungit ja Assyria torjuivat aramealaisvalloitukset.lähde?

Damaskos lienee ollut tunnetuin aramealaisvaltio. Hajaannus koitui aramealaisten tappioksi. Uus-Assyria kukisti useita aramealaisvaltioita ja toiset aramealaisheimot sulautuivat Assyrian ja Babylonian tienoilla ja sulautuivat sittemmin täysin Assyrian valtakuntaan.[1]

Aramean kieli levisi 800-luvulta eaa. lähtien keski-Assyrian aikana Lähi-idän yleiskieleksi kaupan välityksellä. Kirjurit käyttivät arameaa, jota puhuttiin yleiskielenä. Aramealainen kirjoitus synnytti heprealaisen kirjoituksen. Vasta arabien levittäytyminen syrjäytti aramean kielen 600-luvulla jaa.lähde?

Varhaishistoria, edeltäjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Mesopotamian ja Levantin alueen aramealaisia valtioita, joiden nimet alkoivat etuliiteellä Bit.

Aramealaisten vaelluksella on yhtäläisyyksiä noin tuhat vuotta aiempaan amorilaisten vaellukseen. Syykin lienee sama, kuivuus. Aramealaiset olivat teltoissa asuvia puolipaimentolaisia ja myös kauppamiehinä tunnettuja. Jo ennen amorilaisia oli akkadilaisia virrannut Mesopotamiaan noin 3000 eaa.[3]

Ei tiedetä, onko Eblan ja Akkadin savitauluissa 2300–2250 eaa. mainittu armi, arame aramealaisia. Aram mainitaan Marin savitauluissa 1900 eaa. ja Ugaritin kirjoituksissa 1300 eaa. lähde?

Aramealaiset alkujaan paimensivat karjaa ja/tai viljelivät maata alkujaan Palmyran ja Eufratin välisellä itä-Syyrian ylängöllä.lähde?

Kassiitit mainitsevat Ahlamun kultakaravaanit jo kassiittiajalla.[4]. Assyrian kuningas Assur-Resisi kertoo tuhonneensa erään aramealaisten sotajoukon. Ehkä noin 1300 eaa. Israelin heimot, jotka olivat luultavasti aramealaisia, saapuivat Palestiinaan, mutta siirtyivät pian Egyptiin. Noin 1300–1200 eaa. aremealaiset alkoivat hyökätä Assyrian alueelle. Noin 1200 eaa. aramealaiset etenivät Assyrian heikennyttyä Keski-Eufratille.lähde?

Valloitusretket[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aramealaisten merkittävin laajeneminen Lähi-idässä tapahtui noin 1100–900 eaa. Keski-Assyrian romahdus noin 1050 eaa. antoi aramelaisille mahdollisuuden.lähde?

Ensimmäinen kiistaton maininta aremealaista on Assyrian kuninkaan Tiglat-Pileser I:n savitauluissa noin 1100 eaa. Tiglat-Pileser I:n aikana 1114–1076 eaa. aramealaiset tunkeutuuivat laajalle alueelle Libanonin, Palmyran ja Karkemisin seuduille, ja Eufratin varrelle Babylonian rajalta pohjoiseen.

Ugaritissa alkoi suuri kuivuus noin 1100 eaa. Se luultavasti ulottui aramealaisten maahan, ja nälän torjuakseen aramealaisten oli pakko paeta sitä. Vuoden 1083 eaa. Assyrian kuivuus aiheutti niin suuren nälän, että ihmiset söivät toisten ihmisten lihaa[5].

Tiglat-Pileser I ja hänen seuraajansa eivät kyenneet estämään aramealaisten hyökyä. Kun yksi aramealaisjoukko kukistui, toinen tuli tilalle. Assyrialaiset kykenivät silti osin estämään aramealaisten valloitukset. Aramealaiset kuitenkin valtasivat Assyrian-Babylonian rajaseudun sekä useita alueita Eufratin keskijuoksulta. Aramealaiset ryöstelivät kauppakaravaaneja. Assyriasta Babyloniin täytyi karavaanin sen takia kiertää kaukaa Iranin vuorten, Hamadanin-Kermanshahin kautta.lähde?

1000-luvulla aramealaiset hyökkäsivät Keski-Eufratille, ja Etelä-Babyloniaan. Nebukardessar I:n seuraaja kukistui aramealaishyökkäykseen[6].

Aramealaisia saapui Balikh- ja Khaburjoelle sekä vähä-Zabjoelle. Eri aramelaisryhmät saartoivat osin kutistuneen Assyrian[7].

Aramealaiset valtasivat monet Pohjois-Syyrian heettiläiset pikkuvaltiot, kuten Karkemishin, Aleppon ja Haman.lähde?

Aramealaset etenivät Libanonin laaksoon asti vallaten Damaskoksen. Foinikian kaupunkeja sen sijaan suojasivat vuoret[8].

Babyloniassa Sippar joutui aremalaisten saartamaksi. Babylon ja Borsippa kärsivät niinikään aramelaisten ryöstelyistä. Babylonin kuninkaan Nabumukinaplin hallitessa maata 977–942 eaa. tärkeän uuden vuoden juhlan Akitu-seremoniaa ei voitu pitää, kun vihamieliset aramealaiset estivät liikkeet alueella.lähde?

Valtiot, sodat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aramealaiset heimot kilpailivat keskenään. Tunnetuin 40 heimosta oli pakod. Aramealaisia kuningaskuntia nousi pohjoiseen ja itäiseen Syyriaan, eteläiseen Anatoliaan ja pohjoiseen Mesopotamiaan.[9] Aramealaiset perustivat mm. Zoban (Sooban) kuningaskunnan. Se oli alussa johtava aremealaisista pikkuvaltioista. Israelin kuningas Daavid voitti myöhemmin Sooban kuninkaan Hadadaserin ja liittoutui Hamaton aremealaiskuninkaan kanssa[10].

Damaskos nousi aramealaisten keskuudessa johtoon Salomon hallitessa Israelia. Tunnettuja aremalaisia kuningaskuntia olivat myös Guzana (Pit Bahian), Tilbarsip ja Hama. Damaskoksen aramealaiset uhkasivat Israelia. Nämä kaksi valtoita sotivat usein.lähde?

Vuonna 934 eaa. aramealaiset valvoivat Assuria lukuun ottamatta kaikkia Assyrian kaupunkeja Tigrisin länsipuolella.

Aramealaisten mahti Lähi-idässä oli huipussaan noin 900 eaa.[11] Tällöin aramelaiset olivat Babyloniassa ja vallaneet Syyriassa ja Assyriassakin useita alueita.lähde?

Kuningaskuntien häviö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uus-Assyrian kuninkaat alkoivat vallata alueita lännestä.lähde?

Assyrian kuningas Assurnasirpal II kukisti aramealaiset taktiikalla, jossa vastustajaa kohtasi alistuminen tai tuho. Käymällä raakaa totaalista sotaa Assyria saattoi kukistaa aiemmin ylivoimaiset, mutta hajanaiset aramealaiset. Vielä Salmanassar III ei onnistunut valtaamaan Damaskosta 15 vuoden sodasta huolimatta[12].

Assyrian kuningas Tukulti-Ninurta valtasi n. 855 eaa. Laqen aramealaiskaupungin. Mm. Israelin kuningas Ahab taisteli Damaskoksen aramealaisia vastaan. Assyria kukisti 733 eaa. Damaskoksen. Babylonin kuningas Eriba-Marduk karkotti aramealaiset noin 770 eaa. Silti yhä 700-luvulla eaa. aramelaiset ahdistelivat Assyriaa. Aramelaiset auttoivat Uus-Babyloniaa kukistamaan Jerusalemin.lähde?

Kielen leviäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aramean kieli levisi laajalle, koska aramealaiset karavaanit kuljettivat tavaroitaan kaikkialla Lähi-idässä.

Assyrialaiset tekivät aramealaisista kirjureita. Noin 800 eaa. aramea oli vakiintunut Uus-Assyrian yleiskieleksi.

Aramean kielen aakkosten pohjalta syntyivät heprean aakkoset. Vanhan aramean käyttö jatkui Lähi-idässä noin vuoteen 200 eaa. ja uuden aramean noin vuoteen 600 jaa., kunnes arabia korvasi sen.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Kaisu-Maija Nenonen ja Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja. WSOY 1998. Hakusana "Aramealaiset", s. 644.
  2. ↑ a b c d Raija Mattila, Jaakko Hämeen-Anttila ja Kaj Öhrnberg: Suuret jokilaaksot. Teoksessa Maailmanhistorian pikkujättiläinen. WSOY 2002. s. 53–54.
  3. ↑ Thomsen 1983, s. 69
  4. ↑ Iiro Kuuranne (toim.): Kukoistava Kaksoisvirranmaa, s. 138. Readers Digest - Valitut Palat, 2005. ISBN 951-584-671-4.
  5. ↑ Otavan suuri maailmanhistoria osa 1, Erling Bjöl 1982, s. 255
  6. ↑ Bjöl 1983, s. 255
  7. ↑ Thomsen 1983, s. 70
  8. ↑ Thomsen 1983, s. 71
  9. ↑ Kuuranne 2005, s. 140
  10. ↑ Suuri maailmanhistoria I, Herbert Michaelis, Kauko Pirinen suom toim, Kirjayhtymä Helsinki 1967, s. 518
  11. ↑ Suuri maailmanhistoria osa 2, kulttuurien synty, Leif Danielsen, Rudi Thomsen, Koko kansan kirjakerho 1983, ISBN 951-864-007-3, ISBN 951-864-000-9, s. 71
  12. ↑ Bjöl 1983, s. 263

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aramealaiset&oldid=22398616”