Apinankukat (Mimulus)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Apinankukat
Puna-apinankukka (Mimulus lewisii)
Puna-apinankukka (Mimulus lewisii)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit
Kladi: Koppisiemeniset
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Lahko: Lamiales
Heimo: Apinankukkakasvit Phrymaceae
Suku: Apinankukat Mimulus
L.[1]
Katso myös

  Apinankukat (Mimulus) Wikispeciesissä
  Apinankukat (Mimulus) Commonsissa

Apinankukat (Mimulus) on kasvisuku apinankukkakasvien (Phrymaceae) heimossa. Aikaisemmin suku luokiteltiin osaksi naamakukkaiskasvien (Scrophulariaceae) heimoa.[2]

Apinankukat ovat monivuotisia ruohoja. Niiden rönsyt ovat lehdelliset, lehdet ovat vastakkain. Suvun kasveilla on suuret, silmiinpistävän värikkäät kukat, jotka ovat yksittäin lehtihangoissa tai harsuina latvakukintoina.[3]

Sukuun kuuluu nyt vain seitsemän lajia, joista kaksi on kotoisin Pohjois-Amerikan itäosista ja viisi muuta Aasiasta, Australiasta, Afrikasta tai Madagaskarista. Aikaisemmin tähän sukuun sijoitettiin noin 150 lajia, joista suurin osa on sittemmin luokiteltu muihin suvuihin, suurin osa Erythranthe-suvun apinankukkiin.

Suvun kasvit ovat pääosin kotoisin Pohjois-Amerikan länsiosista. Euroopassa apinankukkia ei tavata alkuperäislajeina, mutta jotkut lajeista ovat levinneet maanosaan tulokkaina.[4]

Joissakin Euroopan maissa eräät apinankukkalajit on luokiteltu haitallisiksi vieraslajeiksi.[5]

Apinankukat suosivat kosteita tai kosteita alueita, eivätkä ne kestä kuivuutta. Useita viljellään puutarhan koristekasveina.

Apinankukkajajeja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kekki, Tapio: Evakko, ruotsin roska, lapin orvokki ja pusu – täpläapinankukka pohjoisessa. Lutukka 1/2013. 29. vuosikerta. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS, Kasvitieteellinen yksikkö. Helsinki 2013. ISSN 0782-050X.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
  1. ITIS: Mimulus (englanniksi)
  2. Kekki 2013, s. 3–4.
  3. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 543.
  4. Den virtuella floran: Gyckelblommor Viitattu 30.3.2013. (ruotsiksi)
  5. Kekki 2013, s. 6–7.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]