Andrzej Stasiuk

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Andrzej Stasiuk vuonna 2009.

Andrzej Stasiuk (s. 25. syyskuuta 1960 Varsova) on puolalainen kirjailija, kirjallisuuskriitikko,[1] esseisti ja kirjankustantaja. Hänet tunnetaan parhaiten matkakirjoistaan ja Itä-Euroopan todellisuutta kuvaavista esseistään.

Stasiukin teoksia on kutsuttu metafyysiseksi miesproosaksi. Hän kirjoittaa laitapuolen kulkijoiden elämästä Varsovan baareissa ja vankiloissa, sekä elämästä sosialistisessa Puolassa 1970- ja 1980-luvulla. Kaupunkielämän ohella Stasiuk käsittelee syrjäistä maaseutua ja kuvaa yhteiskuntajärjestelmän muutosta, köyhyyttä ja työttömyyttä.[1]

Teosten taustana on Stasiukin monivaiheinen tausta. Hän oli puolitoista vuotta vankilassa karattuaan armeijasta. Stasiuk asuu Kaakkois-Puolan vuoristoalueella pienessä kylässä ja kirjoittaa proosan ohella kritiikkejä useisiin päivälehtiin.[1]

  • Mury Hebronu, 1992
  • Wiersze miłosne i nie, 1994
  • Biały kruk, 1995
  • Opowieści galicyjskie, 1995
  • Przez rzekę, 1996
  • Dukla, 1997
  • Dwie sztuki o śmierci, 1998 (televisiosarja)
  • Jak zostałem pisarzem, 1998 (omaelämäkerrallinen, "Kuinka minusta tuli kirjailija")
  • Dziewięć, 1999
  • Moja Europa. Dwa Eseje o Europie zwanej Środkową, 2000 (yhdessä Jurij Andruchowyczin kanssa)
  • Tekturowy samolot, 2000
  • Opowieści wigilijne, 2000 (yhdessä Olga Tokarczukin ja Jerzy Pilchin kanssa).
  • Zima, 2001.
  • Jadąc do Babadag, 2004
  • Noc. Słowiańsko-germańska tragifarsa medyczna, 2005
  • Fado, 2006
  • Ciemny las, 2007
  • Dojczland, 2007
  • Czekając na Turka, 2009
  • Taksim, 2009
  • Dziennik pisany później, 2010
  • Grochów, 2012
  • Wschód, 2013

Suomennettuja teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Matkalla Babadagiin[1]
  • Valkoinen korppi
  1. a b c d Stasiuk, Andrzej. Liken kirjailijaesittely. (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 14.6.2013.