Andres Vanapa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Andres Vanapa
Henkilötiedot
Syntynyt2. huhtikuuta 1924
Kuollut25. lokakuuta 2004 (80 vuotta)
Kansalaisuus virolainen
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Äidinkieliviro
Tuotannon kieliviro
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Andres Vanapa, oik. Viktor Mellov (2. huhtikuuta 192425. lokakuuta 2004, Viro[1]) oli virolainen toimittaja ja asianajaja, runoilija ja prosaisti.[2]

Vanapa opiskeli Tallinnan juristikoulussa 1945–1947. Vanapa palveli Saksan laivastossa 1943–1944. Hän pakeni Suomeen 1944 ja pyrki edelleen Ruotsiin, mutta jäi kiinni. Sotilastuomioistuimessa hänet tuomittiin vankeusrangaistukseen, ja hän joutui Tallinnan keskusvankilaan, josta hän vapautui sodan päätyttyä. Hän toimi Rahva Häälin kirjeenvaihtajana, vuodesta 1948 asianajajana, 1949 tehdastyöläisenä Voltassa, 1950–1952 Tallinnan Draamateatterissa, 1952–1956 Tallinnan musiikkikoulun historianopettajana. Hän siirtyi sitten vapaaksi kirjailijaksi.[2]

  • Pihlakaviin, Eesti Raamat, 1974
  • Vale sadama jutud, Eesti Raamat, 1978
  • Sisukord, Eesti Raamat, 1980
  • Kivilõhkujad, Eesti Raamat, 1981
  • Taevatalu, Eesti Raamat, 1984
  • Ma olen väga ilus, Eesti Raamat, 1988
  • Koer ja kastekann, Eesti Raamat, 1990
  • Surnutele on ladu avatud, Eesti Raamat, 1992
  • Riiulid, Koolibri, 1994
  • Grammofon, Kupar, 1996
  • Meie kamp koerast rääkimata, Faatum, 1999
  • Vanapagana teine tosin, Varrak, 2002
  • Päti vile, Varrak, 2003
  • Andres Vanapa tuleb tagasi, Varrak, 2011
  • Suure väljaku ääres, 2014
  1. Andres Vanapa 2. IV 1924–25. X 2004
  2. a b Andres Vanapa 3.1.2008. Tuglas-seura. Viitattu 27.2.2018. (sisältää linkin suomennettuun novelliin.)
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.