Alinen Hähkälammi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alinen Hähkälammi
Valtiot Suomi
Maakunnat Pirkanmaa
Kunnat Ikaalinen
Koordinaatit 61°48′45″N, 23°25′01″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue Sipsiönjärven valuma-alue (35.58)
Laskujoki oja Hihkiönjokeen [1]
Järvinumero 35.581.1.013
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 125,4 m [1]
Rantaviiva 2,182 km [2]
Pinta-ala 0,08858 km² [2]
Kartta
Alinen Hähkälammi

Alinen Hähkälammi [2][1] on Pirkanmaalla Ikaalisissa Sisätössä sijaitseva lampi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Ikaalisten reitin valuma-alueen Sipsiönjärven valuma-alueeseen. Alinen Hähkälammi on osa Sipsiönjärven-Vahojärven aluetta.[2][1]

Lammen pituus on 700 metriä, leveys 450 metriä ja sen pinta-ala on 8,9 hehtaaria. Se sijaitsee sen luoteis-kaakko-suuntaisen maaperän murroksen luoteispäässä, jossa Alinen Tuohisurma sijaitsee. Lampea reunustaa kolme mäkeä, joiden keskellä sijaitsevalla suolla lampi sijaitsee. Siihen on kaivettu pääasiassa ympäröivältä suolta yksitoista ojaa. Lounaasta siihen laskee Ylisen Hähkälammin laskuoja. Etelästä siihen laskee Alisen Tuohisurman laskuoja. Lammen oma laskuoja lähtee länsipään rannasta ja laskee 750 metrin jälkeen Hihkiönjoen yläjuoksulla olevaan suvantoon lähes vastapäätä Vesanterin Purakin laskuojan suuta. Lampi on pitkän muotoinen ja erityisesti itään työntyy noin 50 metriä leveä ja 400 metriä pitkä lahti. Lahdessa on 30 metrin läpimittainen saari. Rantaviivan pituus on 2,2 kilometriä. Pohjoisrannat ovat suota ja etelärannat metsämaata. Lampi on autio, mutta pohjoisessa sen ohittaa 50 metrin päästä Vekaran ja Vahon välinen maantie. Ylöjärven ja Ikaalisten välinen raja käy kääntymässä lammen etelärannan kallionkärjessä. Rajapyykistä on matkaa rantaan alle 20 metriä.[2][1]

  1. a b c d e Alinen Hähkälammi, Ikaalinen (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 14.9.2019.
  2. a b c d e Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 17.4.2019.