Aleksandr Bezymenski
Aleksandr Iljitš Bezymenski (ven. Алекса́ндр Ильи́ч Безыме́нский, 19. tammikuuta 1898 Žytomyr – 26. kesäkuuta 1973 Moskova) oli venäläinen neuvostorunoilija.
Aleksandr Bezymenski syntyi kaupan työntekijän perheeseen ja kävi lukion Vladimirissa[1]. Hän liittyi bolševikkipuolueeseen vuonna 1916 ja osallistui lokakuun vallankumoukseen Pietarissa. Sen jälkeen hän työskenteli komsomol- ja puoluetehtävissä.[2]
Bezymenskin ensimmäinen runokirja ilmestyi vuonna 1920[3]. Hän osallistui Molodaja gvardija ja Oktjabr -kirjailijaryhmien perustamiseen ja toimi aktiivisesti Venäjän proletaarikirjailijoiden yhdistyksessä. Vuonna 1934 Bezymenski valittiin neuvostokirjailijoiden liiton hallitukseen.[2]
Bezymenski on yksi 1920-luvun komsomolrunoilijoista[3]. Hän kirjoitti poliittisesti oikeaoppista ajankohtaislyriikkaa, jonka taiteellinen arvo on vähäinen. Satiirinen runonäytelmä Vystrel (”Laukaus”, 1930) herätti ankaraa kritiikkiä, kunnes Stalin asettui puolustamaan sen tekijää.[2] Samaan aikaan Bezymenski osallistui ”vasemmistolaisen” Litfront-kirjailijaryhmän toimintaan[4]. Myöhemmin hän esiintyi lähinnä lehtikirjoittajana ja satiirikkona sekä runouden kääntäjänä.[3][5]
Bezymenski on kirjoittanut Dmitri Šostakovitšin sinfonian nro 2 laulutekstin. Sanat ylistävät Vladimir Leniniä ja neuvostovallankumousta. Šostakovitš on säveltänyt myös Bezymenskin näytelmään perustuvan sävellyksen Vystrel, op. 24 (1929).[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar, tšast 1, s. 147. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006993-X.
- ↑ a b c Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 86. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.
- ↑ a b c Kratkaja literaturnaja entsiklopedija: Aleksandr Bezymenski feb-web.ru. Viitattu 10.11.2012. (venäjäksi)
- ↑ Kratkaja literaturnaja entsiklopedija: Litfront feb-web.ru. Viitattu 10.11.2012. (venäjäksi)
- ↑ Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar, tšast 1, s. 148. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006993-X.
- ↑ Heikki Poroila, Yhtenäistetty Dmitri Šostakovitš, Helsinki: Suomen musiikkikirjastoyhdistys 2014
| ||||||||||||||||||
