Abstrakti taide

Wikipedia

Kazimir Malevitš, Musta neliö, 1915.

Abstrakti taide (myös ei-esittävä tai nonfiguratiivinen tai non-objektiivinen taide) tarkoittaa taidetta, joka ei pyri esittämään mitään luonnollisen maailman kohteita. Abstrakti taide on todellisuutta jäljittelemätöntä taidetta. Aikaisemmin, 1900-luvun alussa nimitys kattoi myös kubismin, surrealismin ja muut sellaiset taidesuunnat, jotka ottivat aiheensa luonnosta mutta eivät enää pyrkineet yhdennäköisyyteen sen kanssa.

Abstraktin taiteen vastakohtana pidetään tavallisesti figuratiivista, esittävää tai naturalistista taidetta.

Abstrakti taide voi kehittyä taiteilijan tuotannossa abstrahoimalla, joka tarkoittaa todellisuuden pelkistämistä, yleistämistä tai käsitteellistämistä niin, että kuvattavasta aiheesta tulee lopulta abstrakti. Esimerkiksi Piet Mondrianin taide kehittyi abstraktiksi näin.

Maalaustaiteessa voidaan karkeasti erottaa geometrinen abstraktio, joka perustuu suorien ja käyrien viivojen rajoittamiin värikenttiin sekä maalauksellinen abstrakti maalaus, jota edustaa muun muassa abstrakti ekspressionismi.

[muokkaa] Historia

Etenkin islamilainen ja juutalainen kulttuuri ovat ihmistä kuvaavien kuvien kiellon takia kehittäneet monimutkaisia koristeita ja kuvioita. Nykyaikainen abstrakti taide poikkeaa koristetaiteesta siinä, että sen teoksilla on taiteellinen itseisarvo, ei vain esineen koristeleminen.^lähde?

Vasili Kandinskia ja Kazimir Malevitšia pidetään yleisesti ensimmäisinä abstraktia maalaustaidetta näyttelyihin tuoneina taiteilijoina. Myös ruotsalainen taidemaalari Hilma af Klint (1862-1944) teki jo varhain henkistynyttä abstraktia taidetta. Abstrakti kuvanveisto syntyi samanaikaisesti abstraktin maalaustaiteen kanssa.

Abstraktin taiteen harjoittajat eivät usein itse jyrkästi erottaneet esittävää ja ei-esittävää taidetta. Monet abstraktin taiteen tekijät, kuten Kazimir Malevitš, saattoivat palata takaisin tekemään myös esittäviä teoksia.

Abstrakti taide, kuten muutkin modernismin suuntaukset, kiellettiin niin kansallissosialistisessa Saksassa kuin Neuvostoliitossa. Natsien mielestä abstrakti taide oli ”rappiotaidetta” ja kommunistijohtajat määräsivät Neuvostoliitossa pakolliseksi taidesuuntaukseksi sosialistisen realismin.

Suomessa abstraktia taidetta on esitetty 1900-luvun alusta asti. Se tuli laajemman yleisön tietoisuuteen 1950-luvulla muun muassa Birger Carlstedtin konkretismin ansiosta.

[muokkaa] Abstraktin taiteen kehittäjiä

[muokkaa] Abstraktia taidetta

Theo van Doesburg, Vastasommitelma, 1924.	PollockTela.jpg Jackson Pollock, Kompositio no. 16, 1948.	Ju Ming, Taiji-kaari, 2000.	Eduardo Chillida, Elogio al Horizonte, 1989.
Luc Deleu, Speybank, 2005.	Thomas Lear, ”Big Red”, 1989.	Ya’el Artzi: Jitzhak Rabinin muistomerkki.	Alexander Calder, L'empennage, 1953.