Kambodža

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 2. tammikuuta 2011 kello 15.14 käyttäjän Nedergard (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun



Preăh réachéa nachâk Kâmpŭchéa

Kambodžan lippu Kambodžan vaakuna

Kambodžan sijainti

Valtiomuoto perustuslaillinen monarkia
Kuningas
Pääministeri
Norodom Sihamoni
Hun Sen
Pääkaupunki Phnom Penh (999 084 as.)
Muita kaupunkeja Kâmpóng Saôm (175 891 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 181 035[1] (sijalla 89)
– josta sisävesiä 2,7 %
Väkiluku (2010) 14 453 680[1] (sijalla 66)
– väestötiheys 72,5
– väestönkasvu 1,705[1] (2010)
Viralliset kielet khmerin kieli
Valuutta Riel (KHR)
BKT (2009)
– yhteensä 27,92 miljardia USD[1]  (sijalla 109)
– per asukas 1 900 USD
HDI (2019) 0,594[2] (sijalla 144)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 29[1]
– teollisuus 30[1]
– palvelut 41[1]
Aikavyöhyke +7
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
Ranskasta

9. marraskuuta 1953
Lyhenne KH
– ajoneuvot: K
– lentokoneet: XU
Kansainvälinen
suuntanumero
+855
Tunnuslause
(Kansakunta, uskonto, kuningas)
Kansallislaulu Nokoreach

Kambodžan kuningaskunta (khmeriksi ព្រះរាជាណាចក្រកម្ពុជា, Preăh réachéa nachâk Kâmpŭchéa) on yli 14 miljoonan asukkaan valtio Kaakkois-Aasiassa. Kambodža rajautuu idässä Vietnamiin, pohjoisessa Laosiin ja lännessä Thaimaahan ja etelässä sillä on rannikkoa Siaminlahdelle. Maan läpi virtaa Mekong-joki pohjoisesta etelään ja sen länsiosassa sijaitsee suuri Tônlé Sab -järvi. Valtaosa maan asukkaista on theravada-buddhalaisia khmerejä, jotka puhuvat austroaasialaista khmerin kieltä. Kambodžan pääkaupunki on Phnom Penh.

Varhaiskeskiajalla Kambodžan aluetta hallitsivat intialaisen kulttuurin vaikutuksessa Funanin ja Chenlan kuningaskunnat. Niiden tilalle nousi 800-luvulla Khmer-valtakunta, josta tuli alueellinen suurvalta ja jolla oli merkittävä vaikutus Kaakkois-Aasian kulttuuriin. Valtakunnan taannuttua Kambodža ajautui Thaimaan ja Vietnamin vasallivaltioksi ja joutui viimein 1800-luvun lopulla Ranskan siirtomaavallan alle. Maa itsenäistyi jälleen vuonna 1953. Yhdysvallat pommitti Kambodžaa Vietnamin sodan yhteydessä, ja vuonna 1970 Kambodžan kuningas syrjäytettiin vallankaappauksessa ja maahan perustettiin Yhdysvalloille ystävällismielinen sotilashallinto. Valtaan nousivat kuitenkin muutaman vuoden kuluttua Pol Potin johtamat Punaiset khmerit, joiden toteuttamassa kansanmurhassa menehtyi ainakin yli miljoona kambodžalaista. Vuosikymmenen lopussa Vietnam hyökkäsi Kambodžaan, punakhmerit syrjäytettiin vallasta ja maahan perustettiin kommunistinen Kamputsean kansantasavalta. Sisällissota punakhmerejä vastaan päättyi 1990-luvun alussa ja monarkia palautettiin, minkä jälkeen maan olot ovat olleet suhteellisen vakaat.

Kambodža on edelleen köyhä valtio, jonka väestö saa pääosin elantonsa maataloudesta. Kambodžan kulttuuri tunnetaan muun muassa Khmer-valtakunnan jälkeensä jättämistä valtavista arkkitehtuurimonumenteista, joista kuuluisin lienee Angkor Watin temppeli, ja ainutlaatuisesta keittiöstään.

Kambodžan nimi

Khmerin kielellä maan nimi on Kâmpŭchéa (កម្ពុជា). Sana tarkoittaa ”Kambu[sta syntynyttä]”;[3] muinaiset khmerit väittivät polveutuvansa myyttisestä Kambu-hahmosta, ja khmer-valtakuntaa alettiin kutsua nimillä ”Kambudža”, ”Kambudžadesa” tai ”Kambupuri”. Ensimmäiset tällaiset kivikaiverrukset ovat Indravarman I:n hallintokaudelta.[4] Kambu oli intialaisen mytologian hahmo[5] ja askeetikko, joka meni legendan mukaan naimisiin taivaallisen nymfin kanssa ja perusti khmerien ensimmäisen kuningaskunnan Chenlan, khmeriksi myös Kambudža.[6][7]

Maasta kansainvälisesti käytetty nimi (engl. Cambodia, suom. Kambodža) on peräisin ranskankielisestä nimestä Cambodge.[3] Itsenäistymisen jälkeen Kambodžan nimi on vaihtunut useita kertoja.[6] Uudet nimet olivat seurausta poliittisista muutoksista: maan nimen muuttaminen oli voimakas keino erottautua edellisestä hallinnosta. Punaiset khmerit vaativat, että maasta piti käyttää kansainvälisestikin khmerinkielistä nimeä ”Kampuchea” (suom. Kamputsea), mutta heidän kukistumisensa jälkeen vanha nimi on otettu jälleen käyttöön.[3][5] 1900-luvun toisella puoliskolla maalla oli seuraavat nimet:[5]

  • 1953–1970: ”Kambodžan kuningaskunta” (engl. Kingdom of Cambodia, khmeriksi ព្រះរាជាណាចក្រកម្ពុជា)
  • 1970–1975: ”Khmerien tasavalta” (engl. Khmer Republic, khmeriksi សាធារណរដ្ឋខ្មែរ)
  • 1975–1979: ”Demokraattinen Kamputsea” (engl. Democratic Kampuchea, khmeriksi កម្ពុជាប្រជាធិបតេយ្យ)
  • 1979–1989: ”Kamputsean kansantasavalta” (engl. People's Republic of Kampuchea, khmeriksi សាធារណរដ្ឋប្រជាមានិតកម្ពុជា)
  • 1989–1993: ”Kambodžan valtio” (engl. State of Cambodia, khmeriksi រដ្ឋកម្ពុជា)
  • 1993–: ”Kambodžan kuningaskunta” (engl. Kingdom of Cambodia, khmeriksi ព្រះរាជាណាចក្រកម្ពុជា)

Historia

Esi- ja varhaishistoria

Nykyisen tutkimuksen valossa tiedetään, että Kambodžan alueella on ollut metsästäjä-keräilijöitä noin 6 000 vuotta eaa. Tämä kausi tunnetaan nimellä Hoabinhian-kulttuuri. Aiemmasta asutuksesta ei ole varmoja todisteita. Kambodžan neoliittisesta ja pronssikaudesta tiedetään hyvin vähän, sillä arkeologisia kohteita on vähän ja niitäkään ei ole tutkittu kovin paljon.[8]

Kambodžan varhaishistoria sijoittuu noin vuosien 200 eaa. ja 500 aaj. välille. Tänä aikana alueella alkoi esiintyä kiinteää asutusta ja yhteiskuntarakenteiden muodostumista, jotka johtivat ensimmäisten valtakuntien syntyyn.[9]

Funan ja Chenla

Pääartikkelit: Funanin kuningaskunta ja Chenla

Kambodžan ja samalla koko Kaakkois-Aasian ensimmäiset merkittävät korkeakulttuurit syntyivät ajanlaskun alussa. Vanhin tunnettu kuningaskunta on Funanin kuningaskunta, joka perustettiin ensimmäisellä vuosisadalla jaa. ja jonka valtakausi kesti 600-luvulle asti. Funan alkoi intialaistua 300-luvulla ja sen kukoistuskautena pidetään 400-lukua. 500-luvulta alkaen valtakunta alkoi hajota sisäisiin ristiriitoihin ja sisällissotiin. 600-luvulla Funan ajautui Chenlan vasallivaltioksi. Chenla, khmerien ensimmäinen kuningaskunta, oli alun perin ollut Funanin vasallivaltio mutta itsenäistyi 500-luvulla. Funanin valloittamisen myötä intialaisvaikutteet siirtyivät Chenlaan. Chenlan valtakautta ei kestänyt kauan, sillä jo 600-luvun lopulla valtakunta jakaantui ensin kahtia ja 700-luvulla lukuisiin pieniin kuningaskuntiin. Chenlan kadottua Khmer-kulttuuri alkoi kukoistaa alueella 800-luvulta 1200-luvulle.[10][11][12]

Angkor ja Khmer-valtakunta

Pääartikkeli: Khmerien valtakunta
Khmer-armeija käymässä sotaan chameja vastaan, reliefi Bayonissa.
Kuningas Norodom 1800-luvun loppupuolella.

Angkorin aikakausi oli kulttuurin ja politiikan kannalta Kambodžan kulta-aikaa. 800-luvulta 1400-luvulle kestäneen khmer-kuningaskunnan perusti Jayavarman II, ja pääkaupungiksi otettiin Angkor. Khmerit olivat omaksuneet uskonnollisia ja poliittisia ideoita ja instituutioita Intiasta ja perustivat keskitetysti hallitun kuningaskunnan, joka hallitsi Kaakkois-Aasiaa suuren osan olemassaoloajastaan. Angkorin valtakunnan kuninkaat pitivät itseään universaaleina kuninkaina ja onnistuivat rakentamaan suuren valtakunnan laajentamalla vaikutusvaltaansa ympäröiville alueille sotilaallisilla valloituksilla.[13] Valloitusten avulla saatiin suuri määrä työvoimaa, jolla kuninkaat rakennuttivat kanaaleja sekä suuria vesialtaita. Tämä puolestaan mahdollisti useiden riisisatojen kasvattamisen vuodessa ja lisäsi näin valtakunnan vaurautta. Työvoiman avulla kuninkaat rakennuttivat omaksi ja jumalien kunniaksi mahtavia uskonnollisia monumentteja.[14] Suurin näistä monumenteista on Suryavarman II:n rakennuttama Angkor Watin temppeli. Suryavarman II hallitsi noin vuodesta 1113 vuoteen 1150 saakka.[15]

Jayavarman VII:n valtakauden (1181–n. 1218) aikana kuningaskunta laajentui voimakkaasti. Toisin kuin edeltäjänsä, jotka olivat pitäneet yllä hindulaista jumalkuninkaan myyttiä, Jayavarman VII oli theravadabuddhalaisuuden suojelija.[15] Jayavarman VII aloitti rakennustyöt, jotka käsittävät Angkor Thomin kuninkaallisen kaupungin, jonka tunnetuin rakennus on Bayonin temppeli.[16] Hän rakennutti myös yli 200 lepotaloa ja sairaalaa valtakuntaansa ja piti yllä pääkaupungista maakuntakeskuksiin johtanutta tieverkkoa, joka helpotti verojen keräämistä ja rakennusprojekteja. Historioitsija George Coedesin mukaan ”Kukaan muu kambodžalainen kuningas ei voi väittää siirtäneensä niin paljon kiveä.” Usein laatu kärsi määrän ja nopean rakentamisen vuoksi, kuten kauniissa mutta huonosti rakennetussa Bayonissa.[15]

Ayutthayan kuningaskunta valloitti Angkorin 1431. Khmerit saivat kuitenkin ajettua valloittajat pois, mutta siirsivät koko kaupungin ja sen miljoonaväestön nykyisen Phnom Penhin alueelle.[17]

Vasallivaltio ja siirtomaa-aika

Angkorin valloituksen jälkeen 1431 Kambodžasta muodostui puskurivaltio Thaimaan ja Vietnamin väliin. Thaimaa ja Vietnam sekaantuivat aktiivisesti maan politiikkaan ja nimittivät muun muassa Kambodžan kuninkaat, joista monet kruunattiin Bangkokissa. Ayutthayan tuho 1776 heikensi Thaimaan vaikutusta väliaikaisesti, mutta jo 1779 Ang Eng kruunattiin kuninkaaksi Bangkokissa ja palatessaan Kambodžaan hän toi mukanaan Thaimaan sotajoukot. Samalla Kambodža menetti Băt Dâmbângin ja Siĕm Réabin maakunnat Thaimaalle. Nimellisesti Kambodža oli edelleen itsenäinen, mutta käytännössä siitä oli tullut Thaimaan vasallivaltio. Thaimaalaiset yrittivät valloittaa Kambodžan 1831, mutta vietnamilaiset estivät sen ja valloittivat maan. Vietnamin 1835 aloittama Kambodžan vietnamilaistaminen johti 1841 avoimeen sotaan, jossa thaimaalaiset auttoivat Kambodžaa. Vuoden 1846 rauhansopimuksen mukaan Kambodža joutui kuitenkin virallisesti sekä Thaimaan että Vietnamin alaisuuteen.[18]

Ranska oli 1847 saanut haltuunsa Vietnamin kolme eteläisintä maakuntaa, joista käytetään nimitystä Kotšin-Kiina.[19] Ranska vaati 1863 Kambodžaa maksamaan veroa Kotšin-Kiinalle ja sen onnistui suostutella Kambodža allekirjoittamaan protektoraattisopimus Ranskan kanssa. Seuraavana vuonna Kambodža solmi protektoraattisopimuksen myös Thaimaan kanssa. Se suututti ranskalaiset ja jo samana vuonna Ranska valloitti Kambodžan. Thaimaa luopui vaatimuksistaan Kambodžan suhteen 1867. 1887 Kambodža liitettiin Ranskan Indokiinaan.[20]

Kambodžan siirtomaapäällikkö oli résident supérieur ja maakunnissa hallitsivat paikalliset kuvernöörit. Vuonna 1897 maan kuvernööri valitti esimiehilleen Pariisissa, että Kambodžan kuningas Norodom ei enää ollut kykenevä hallitsemaan maata, ja sai oikeuden ottaa kuninkaan roolin verojen määräämisessä sekä kuninkaallisten virkamiesten ja seuraavan kuninkaan nimittämisessä. Norodomille ja hänen seuraajillensa jäi keulakuvan rooli, myös buddhalaisessa uskonnossa. Siirtomaa-aikana ranskalaiset saivat korkeimmat virat, ja alempiin virkoihin palkattiin mieluiten vietnamilaisia.[21]

Itsenäisyys ja Vietnamin sota

Yhdysvaltain armeija Kambodžassa vuonna 1970.

Toisen maailmansodan aikana japanilaiset miehittivät Kambodžan 1941 ja 9. maaliskuuta 1945 Japani julisti Kambodžan itsenäiseksi. Kuningas Norodom Sihanouk vahvisti sen pari päivää myöhemmin. Samalla maan nimi muutettiin khmerinkielistä nimeä lähempänä olevaan muotoon Kamputsea.[22] Japanin antauduttua ranskalaiset palasivat ja peruuttivat itsenäisyysjulistuksen. He yrittivät myös palauttaa siirtomaavallan, mutta kuningas Sihanouk katsoi protektoraattisopimuksen päättyneen, koska Ranska ei ollut pystynyt suojelemaan Kambodžaa japanilaisilta. Ranska luopui vaatimuksistaan ja Kambodžasta tuli autonominen valtio Ranskan Indokiinan liittovaltiossa.[23]

Ranskan ja Japanin vastaiset ryhmittymät muodostivat 1945 järjestön nimeltä Khmer Issarak (”Itsenäinen Khmer”), joka pääasiassa toimi Thaimaan hallitsemista Băt Dâmbângin ja Siĕm Réabin maakunnista käsin. Vuonna 1947 Kambodžasta tuli perustuslaillinen monarkia ja yleisen armahduksen jälkeen osa Khmer Issarakin jäsenistä siirtyi olemassa oleviin puolueisiin mutta osa jatkoi taistelua Ranskan siirtomaaherruutta vastaan yhdessä Việt Minhin kanssa.[23]

Kuningas Sihanouk ja Ranska pääsivät 1949 sopimukseen, jonka mukaan Kambodža oli muodollisesti itsenäinen, mutta Ranska hallintaan jäivät edelleen armeija, poliisi, oikeuslaitos, valuutta ja ulkomaankauppa. Levottomuudet maassa alkoivat uudelleen 1951, jolloin myös buddhalaiset munkit toimivat aktiivisesti hallitusta vastaan. Kaikki osapuolet, muun muassa myös Yhdysvallat, yrittivät voittaa munkit puolelleen, koska munkkien avulla katsottiin pystyvän hallitsemaan koko maaseutuväestöä. Kuningas Sihanouk aloitti Kambodžan itsenäisyyskampanjan 1953 ja julisti Kambodžan itsenäiseksi kesällä 1953. Ranskan sotilaallinen tilanne Indokiinan sodassa oli sen verran huono, että se joutui tunnustamaan Kambodžan itsenäisyyden marraskuussa 1953. Sihanouk luki virallisen itsenäisyysjulistuksen 9. marraskuuta 1953. Kambodžan itsenäisyys vahvistettiin 1954 Geneven rauhankonferenssissa, joka päätti Indokiinan sodan. Kuningas Norodom Sihanouk luopui kruunusta isänsä hyväksi 1955 ja ryhtyi johtamaan maata pääministerinä. Vuosina 1955-1970 Sihanouk oli Kambodžan tosiasiallinen hallitsija joko pääministerinä tai valtion päämiehenä.[23]

Kambodžaa yksinvaltaisesti hallinnut Sihanouk pyrki sisäpolitiikassa murskaamaan monipuoluejärjestelmän ja monet Sihanoukin vastustajat kuolivat hämäräperäisissä olosuhteissa. 1960-luvulla Sihanouk kertoi pyrkivänsä täydelliseen puolueettomuus- ja sitoutumattomuuspolitiikkaan. Suhteet Yhdysvaltoihin viilenivät varsinkin sen jälkeen kun Sihanouk solmi Neuvostoliiton ja Kiinan kanssa kauppasopimukset. Yhdysvallat alkoi tukea Sihanoukia vastustavaa Khmer Serei (”Vapaa Khmer”) sissiliikettä, joka oli muodostettu Khmer Issarakin oikeistosiivestä. Sihanouk katkaisi kaikki suhteet Yhdysvaltoihin 1965, kun Yhdysvaltojen ilmasota Vietnamin sodassa laajeni Kambodžan alueelle. Oikeiston voitettua Yhdysvaltojen tuella vaalit vuonna 1966 hallitus ryhtyi puhdistamaan maata vasemmistolaisista. Vasemmistolaiset pakenivat maaseudulle ja aloittivat 1967–1968 useita kapinoita, jotka hallitus kuitenkin kukisti verisesti. Kapinalliset alkoivat järjestäytyä kommunistiseksi sissiliikkeeksi, jonka nimeksi tuli punaiset khmerit.[24]

Kenraali Lon Nol suoritti Yhdysvaltojen tuella sotilasvallankaappauksen keväällä 1970, kun Sihanouk oli ulkomailla. Uudeksi pääministeriksi kutsuttiin Son Ngoc Thanh, Khmer Serein johtaja. FNL:n sissit hyökkäilivät etelävietnamilaisten kimppuun Kambodžasta käsin, joten Yhdysvaltojen ilmavoimat jatkoivat Kambodžan pommitusta myös sotilasvallankaappauksen jälkeen. Richard Nixon oli luopunut suunnitelmista miehittää Kambodža ja ryhtyi avokätisesti tukemaan uutta sotilashallitusta. Pommitukset jatkuivat kuitenkin elokuuhun 1973 asti. Yhdysvallat pudotti Kambodžaan kaiken kaikkiaan 2 756 941 tonnia pommeja. Liittoutuneet käyttivät koko toisen maailmansodan aikana noin 2 miljoonaa tonnia pommeja, Hiroshiman ja Nagasakin atomipommit mukaan luettuina. Aikaisemmin pommituksissa arvioitiin kuolleen 50 000-150 000 ihmistä. Arvio perustui kuitenkin tonnimäärään, joka oli vain viidesosa todellisesta määrästä.[25][24] Nykyään pommituksissa arvioidaan kuolleen noin 250 000 kambodžalaista.[26]

Vallankaappauksen jälkeen Sihanouk johti nimellisesti Kambodžan kansallista yhtenäisyysrintamaa (FUNK) ja Kambodžan kansallisen yhtenäisyyden kuninkaallista hallitusta (GRUNC) Pekingistä käsin. Kummankin vahvin ryhmittymä olivat kuitenkin punaiset khmerit. Lopulta punakhmerit hallitsivat käytännössä koko maaseutua.[27]

Kun Yhdysvallat lähti Vietnamista ja FNL Kambodžasta, punaiset khmerit jatkoivat taistelua syrjäyttäen Lon Nolin hallinnon. Kambodžan kommunistinen puolue valloitti Phnom Penhin 17. huhtikuuta 1975 ja Lon Nol pakeni Yhdysvaltoihin. Norodom Sihanouk palasi valtaan, mutta joutui pian radikaalien kommunistien syrjäyttämäksi. Jäljellä oleva hallitus hajotettiin nopeasti ja Sihanouk menetti virallisesti asemansa valtion päämiehenä. Kambodžasta tuli kommunistinen tasavalta ja Khieu Samphanista ensimmäinen presidentti.[28]

Punaiset khmerit

Pääartikkeli: Punaiset khmerit
Punakhmerien lippu.

Pol Pot nimitettiin Kambodžan pääministeriksi ja hän aloitti koko maan läpäisevät sosialistiset uudistukset. Markkinatalous, yksityisomaisuus ja raha lakkautettiin ja kansan tuli elää pienissä yhteisöissä.[29] Punaisten khmerien ideologia oli sekoitus radikaalia maolaisuutta ja pääosin Vietnamia vastaan suunnattua sovinismia. Heidän vihollisiaan olivat etenkin vanhan hallinnon aikana koulutettu sivistyneistö – opettajat, lääkärit ja insinöörit – joita tapettiin surutta. Kaiken yksilöllisyyden ja vapauden tukahduttanut Angkar-järjestelmä valvoi kambodžalaisia, joiden tuli tehdä samaa työtä, syödä samaa ruokaa ja käyttää samoja vaatteita. Kambodža palasi vuoteen nolla: perinteet, uskonto, teatteri, musiikki, sanomalehdet ja niin edelleen lakkautettiin ja kirjastot, sairaalat, koulut ja muut julkiset rakennukset hylättiin.[30]

Punaiset khmerit vastustivat kaupunkielämää, ja kaupunkiväestö määrättiin palaamaan välittömästi maaseudulle. Phnom Penhin väestö oli sodan aikana kasvanut moninkertaiseksi, mutta kaupungit tyhjennettiin muutamien päivien kuluessa. Punaiset khmerit käyttivät hyödykseen ja voimistivat vanhaa, kaupunkilais- ja maalaisväestön välistä juopaa: maaseutuväestö jaettiin kahteen kastiin, vanhoihin asukkaisiin ja uusiin kaupungeista häädettyihin ihmisiin, ja ryhmien välit saattoivat olla hyvin huonot. Kaupunkilaisväestö joutui sopeutumaan niihin ankariin olosuhteisiin, joissa maalaiset olivat punaisten khmerien mukaan joutuneet aina elämään. Koska punaisten khmerien ideologian kulmakiviin kuului myös ”yltiöpäinen khmer-sovinismi”, vihan kohteeksi joutuivat myös vähemmistöt: chamit, vietnamilaiset ja kiinalaiset.[31]

Sisällissodan, Pol Potin ohjelmien ja Vietnamin miehityksen uhriluvusta kiistellään. Arviot Pol Potin ajan uhriluvuista vaihtelevat 1,2–3 miljoonan välillä. Suurin osa uhreista kuoli nälkään, sairauksiin tai pakkotyöhön. Teloituksissa kuoli kuitenkin ainakin satoja tuhansia, ehkä jopa miljoona henkeä. Joka tapauksessa Kambodžan kansanmurha oli yksi vuosisadan pahimmista inhimillisistä katastrofeista: erään arvion mukaan surmansa sai yli viidesosa maan väestöstä.[32][33][34][35]

Punakhmerien välit Vietnamiin alkoivat pian kiristyä. Vietnam ei voinut enää hyväksyä punakhmerien hyökkäyksiä Vietnamin puolelle ja uutisia vietnamilaisväestön vainosta: lopulta joulukuussa 1978 Vietnamin armeija hyökkäsi Kambodžaan ja sai Phnom Penhin nopeasti hallintaansa.[36] Punaiset khmerit ja Pol Pot pakenivat Thaimaan rajalle, ja Vietnam asetti valtaan hallituksen, joka koostui Pol Potin vainoja paenneista punakhmereistä. Maanpaossa ollut Sihanouk ryhtyi nyt yhteistyöhön punaisten khmerien kanssa ja toimi päämiehenä koalitiohallituksessa, jota tukivat Kiina ja länsivallat; Thaimaa vuorostaan tarjosi punakhmereille turvapaikan vastineeksi siitä, että Kiina veti tukensa maan kommunistiselta puolueelta.[37] Vastustaakseen kommunistien johtamaa Vietnamia Yhdysvallat avusti punakhmerejä miljoonilla dollareilla ja asetti vietnamilaisten tukeman Kamputsean kansantasavallan kauppasaartoon. Presidentti Jimmy Carterin hallinto esti kansantasavallan pääsyn Yhdistyneisiin kansakuntiin (YK), jossa Kambodžaa edusti 1990-luvun alkuun asti punakhmerien ja Sihanoukin monarkistien pakolaishallitus.[38]

Rauhanaika

Rauhansopimus eri osapuolten (Vietnamin, Kamputsean kansantasavallan hallituksen, punaisten khmerien sekä tasavaltalaisen KPNLF:n ja monarkistisen ANS:n) välillä syntyi parin vuoden neuvottelujen jälkeen 1991. Vietnamin joukot vetäytyivät ja sissiliikkeiden johtajat pääsivät palaamaan Kambodžaan. YK:n operaatio UNAMIC perustettiin auttamaan miinanraivauksessa ja tukemaan noin 370 000 pakolaisen paluuta Thaimaasta.[39]

Yhdistyneiden kansakuntien tukemat vuonna 1993 järjestetyt vaalit auttoivat palauttamaan järjestystä. Maa palautettiin monarkiaksi ja Norodom Sihanoukista tuli jälleen kuningas, nyt ilman poliittista valtaa. Hän jätti kruunun vuonna 2004 Norodom Sihamonille.[28]

Vuoden 1993 tasaisten vaalien jälkeen kanssapääministereiksi nimitettiin Kambodžan kansanpuolueen Hun Sen ja monarkistisen Funcinpec-puolueen prinssi Norodom Ranariddh, Norodom Sihanoukin vanhin poika. Hun Sen järjesti verisen vallankaappauksen 7. heinäkuuta 1997, joka syöksi Ranariddhin vallasta. Vuoden 1998 vaalien jälkeen Hun Sen jatkoi ainoana pääministerinä ja Norodom Ranariddh parlamentin puhemiehenä. Kambodžan kansanpuolue voitti myös vuoden 2003 vaalit mutta ei taaskaan saanut yksinkertaista enemmistöä.[28]

Vuonna 2006 Funinpec erotti prinssi Norodom Ranariddhin johdostaan. Maaliskuussa 2007 Norodom Ranariddh tuomittiin poissaolevana vankilaan varojen väärinkäytöstä.[28]

Punakhmerien johtajia tuomitsemaan perustettu tuomioistuin käynnistyi hitaasti vuodesta 2005 alkaen. Yksi liikkeen kärkihahmoista, Ta Mok kuoli vuonna 2006 ennen kuulustelujen alkua. Nuon Chea joutui oikeuden eteen 2007. Duch eli Kang Kek Ieu tuomittiin 35 vuodeksi vankilaan vuonna 2010.[28]

Politiikka

Kambodžan kuningas Norodom Sihamoni.

Kambodža on perustuslaillinen monarkia, jota johtaa pääministeri. Valtionpäämies on kuningas, mutta hän puuttuu harvoin suoraan politiikkaan.[40] Nykyinen kuningas on Norodom Sihamoni, joka nousi valtaistuimelle vuonna 2004, kun hänen isänsä Norodom Sihanouk jäi eläkkeelle.[41] Entisenä kuninkaana Norodom Sihanoukilla on ollut paljon arvovaltaa ja hän on ollut Kambodžassa kunnioitettu mielipidejohtaja. Kuningas avasi omat internetsivut viimeisenä vallassaolovuonnaan.[42] Häntä on pitkään vaivannut syöpä, jota hoidetaan ulkomailla. Vuonna 2010 Shihanoukin sivuillaan julkaisemien viestien määrä väheni.[43]

Perustuslaki takaa monipuoluejärjestelmän. Suurimmat puolueet ovat Kambodžan kansanpuolue (Cambodian People's Party, CPP), kuningasmielinen Funcinpec, liberaalinen oppositiopuolue (Pak Sam Rainsy, SRP), Ihmisoikeuspuolue HRP ja Kansallispuolue NP (entinen NRP).[1]

Maan lakiasäätävät elimet ovat 61-jäseninen senaatti ja 123-jäseninen alahuone. Senaatin jäsenistä kuningas nimittää kaksi, alahuone valitsee kaksi ja 57 valitaan kunnallisvaltuustojen ja parlamentaarikkojen äänestyksen perusteella. Alahuone valitaan yleisin vaalein viiden vuoden välein. Senaatissa on vuoden 2006 vaalien jälkeen suurimpina puolueina CPP (45 paikkaa), Funcinpec (10 paikkaa) ja SRP (2 paikkaa). Vuoden 2008 alahuoneen vaaleissa CPP sai 90, SRP 26, HRP 3, Funcinpec 2 ja NRP 2 paikkaa.[1]

Alahuoneen vaalien jälkeen alahuone ehdottaa suurimman ryhmän tai koalition puheenjohtajaa pääministeriksi, ja kuningas vahvistaa valinnan. Pääministeri ehdottaa muita ministereitä ja kuningas nimittää heidät.[1] Vuoden 2008 vaaien jälkeen pääministeri on Hun Sen, senaattia johtaa CPP:n puheenjohtaja Chea Sim ja alahuonetta Heng Samrin.[39]

Oikeuslaitos muodostuu korkeimmasta oikeudesta, alioikeuksista ja erillistuomioistuimesta, joka käsittelee Punaisten khmerien hallinnon aikana tehtyjä vakavia rikoksia.[39] Erillistuomioistuimen toimintaan osallistuu myös ulkomaalaisia tuomareita,ja YK oli mukana sen perustamisessa, mutta ei puutu sen toimintaan.[44]

Hallinnollinen jako

Kambodža jaetaan 20 maakuntaan (ខេត្ត – khet) ja neljään maakunnantasoiseen kuntaan (ក្រុង – krong). Maakunnat jaetaan edelleen piirikuntiin (srok), jotka vuorostaan jaetaan kuntiin (khum). Kunnat jaetaan piireihin (khan) ja edelleen kortteleihin (sangkat).[45]

Kunnat on merkitty tähdellä (*).[46]

Kambodžan kartta
Kambodžan maakunnat[46]
Nimi Pinta-ala (km2) Väkiluku (3.3.2008) Kartalla
Bântéay Méancheăy 6 200 677 872 1
Băt Dâmbâng 12 200 1 025 174 2
Kâmpóng Cham 9 400 1 679 992 3
Kâmpóng Chhnăng 5 400 472 341 4
Kâmpóng Spœ 7 000 716 944 5
Kâmpóng Thum 12 900 631 409 6
Kâmpôt 4 700 585 850 7
Kândal 3 600 1 265 280 8
Kaôh Kông 11 000 117 481 9
Kêb* 160 35 753 10
Krâchéh 11 800 319 217 11
Môndôl Kiri 13 600 61 107 12
Ŏtâr Méancheăy 6 600 185 819 13
Pailĭn* 1 100 70 486 14
Phnom Penh* (Phnum Pénh) 375 1 327 615 15
Sihanoukville* (Preăh Seihânŭ) 2 500 221 396 16
Preăh Vihéar 13 900 171 139 17
Poŭthĭsăt 12 500 397 161 18
Prey Vêng 4 700 947 372 19
Rôtanak Kiri 11 700 150 466 20
Siĕm Réab 11 400 896 443 21
Stŏeng Trêng 12 000 111 671 22
Svay Riĕng 2 800 482 788 23
Takêv 3 500 844 906 24

Maantiede

Kambodža satelliittikuvassa tammikuussa

Kambodžan pinta-ala on noin 181 035 neliökilometriä, josta 4 520 neliökilometriä on sisävesiä. Maalla on 803 kilometrin raja Thaimaan kanssa pohjoisessa ja lännessä, 541 kilometrin raja Laosin kanssa koillisessa ja 1 228 kilometrin raja Vietnamin kanssa idässä ja kaakossa. Kambodžalla on lisäksi 443 kilometrin pituinen rantaviiva Thaimaanlahdella.[1]

Maan huomattavin maantieteellinen piirre on Tônlé Sabin (Suuri järvi) tulvatasanko, joka on kuivana kautena 2 590 neliökilometrin suuruinen ja sadekautena noin 24 605 km². Tiheästi asutettu, riisinviljelyyn käytetty tasanko on Kambodžan keskeisin alue. Suurin osa maasta (noin 75 prosenttia) on alle 100 metrin korkeudella merenpinnasta. Poikkeukset ovat Krâvanhvuoret (korkein kohta 1 813 metriä) ja niiden kaakkoinen laajentuma Dâmreivuoret (noin 500–1 000 metrin korkuiset ”Elefanttivuoret”), sekä Dângrêkvuorten jyrkänne Thaimaan rajalla (korkeus noin 500 metriä). Kambodžan korkein kohta on 1 771 metriin kohoava Phnom Aoral Poŭthĭsătin lähellä maan keskiosassa.[47]

Suuren järven tulvatasangolla viljellään riisipeltojen lisäksi tupakkaa ja maissia. Pohjoisen vuorilla kasvaa ikivihreää metsää. Lounaassa on jäljellä ikimetsien sirpaleita ja viljeltyä tiikkiä. Ylempänä vuoristossa kasvaa havupuitakin. Rannikkoa reunustavat mangrovemetsät, ja jokivarsilla tavataan buddhalaisten pyhää kukkaa lootusta.[48]

Kambodžan kansalliseläin kouprei on äärimmäisen uhanalainen ja mahdollisesti kuollut jo sukupuuttoon.[49] Toinen IUCN:n äärimmäisen uhanalaiseksi luokittelema laji on lepakko, Otomops wroughtoni, jonka aiemmin luultiin elävän vain Intiassa. Jaavansarvikuonoja on löydetty rajan takaa Vietnamista, joten niitä saattaa elää myös Kambodžan puolella. Muita uhanalaisia nisäkkäitä ovat aasiannorsu, aasiankultakissa, vuorisusi, Indokiinangibboni, puuleopardi, kalastajakissa, marmorikissa, malaijikarhu ja villi vesipuhveli. Tiikereitä arvioidaan olevan jäljellä noin 150 yksilöä. [50] Kansallispuu on sokeripalmuksikin kutsuttu Borassus flabellifer.[48]

Kambodžassa on seitsemän kansallispuistoa ja 16 muuta luonnonsuojelualuetta. Suurimmat kansallispuistot ovat Viracheyn kansallispuisto maan pohjoisrajalla, Botum-Sakorin kansallispuisto länsirajalla ja Phnom Bokorin kansallispuisto maan eteläosassa.[51] Suurin Kambodžan luontoa uhkaava tekijä ovat metsätuhot. 1990-luvulla metsäpinta-ala väheni 1 400 neliökilometriä vuodessa. Vuosina 2000–2005 metsän tuhoutumisvauhti kasvoi 75 prosenttia. Luonnontilaista ikimetsää on jäljellä enää alle 3500 neliökilometriä. Hallituksen toimet ovat tehottomia, ja laittomat hakkuut rehottavat. Väestönkasvu ja sisällissodan jälkeinen jälleenrakennus asettavat paineita puutavaran hankkimiselle. Metsää raivataan myös kaskiviljelyn ja peltopinta-alan laajentamisen takia. Metsien oman lajiston lisäksi metsätuhot ovat uhkana järvien biotoopeille, sillä hakkuuaukeilta huuhtoutuva liete pilaa kutupaikkoja.[52]

Ilmasto

Kambodžan ilmasto on trooppinen ja lämpötila pysyy ympäri vuoden noin 20–30 celsiusasteessa. Ilmastoa hallitsevat kaksi monsuunia. Lounaasta tulevat monsuunit tuovat maahan kosteaa ilmaa Thaimaanlahdelta ja Intian valtamereltä toukokuusta lokakuuhun. Eniten Kambodžassa sataa syys-lokakuussa; maan keskiosan tasangolla sataa lounaismonsuunin aikana yhteensä lähes 1,8 metriä. Koillinen monsuuni puhaltaa kuivalla kaudella, joka kestää marraskuusta maaliskuuhun. Kuivin kausi on tammi-helmikuussa. Huhtikuu on kuumin kuukausi, ja sen aika saadaan vain vähän sateita. Kuuman ja kostean mutta sateettoman vuodenajan vaihtumista monsuuniin juhlitaankin muun muassa khmerien uudenvuoden muodossa.[53][54]

Phnom Penhin ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 31 32 33 35 33 32 32 32 31 30 30 30 ka. 31,8
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 21 22 23 24 24 24 24 24 24 24 23 21 ka. 23,2
Vrk:n keskilämpötila (°C) 26 27 28 29 28 28 28 28 27 27 26 25 ka. 27,3
Sademäärä (mm) 0 10 30 70 140 140 150 150 220 250 130 40 Σ 1 330
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
31
21
32
22
33
23
35
24
33
24
32
24
32
24
32
24
31
24
30
24
30
23
30
21
S
a
d
a
n
t
a
0
10
30
70
140
140
150
150
220
250
130
40


Lähde: Phnom Penh, Cambodia Weatherbase. Viitattu 20.12.2010.

Talous

Kambodžalaisnainen riisipellolla.
Angkor Wat

Kambodžan valuutta on nimeltään riel. Suurissa kaupungeissa matkailijat voivat käyttää yleisesti Yhdysvaltojen dollareita (seteleinä) ja Thaimaan rajalla Thaimaan bahteja.[55] Punaisten khmerien aikana maa luopui rahataloudesta kokonaan.[39]

Viime aikojen kehityksestä huolimatta Kambodžan talous kärsii yhä vuosikymmenien sisällissodasta ja levottomuuksista. Bruttokansantuote (BKT) henkeä kohti kasvaa nopeasti, mutta on yhä alhainen muihin alueen maihin verrattuna. Suurin osa maaseudun talouksista ovat riippuvaisia maataloudesta.[39] Kambodžan tärkeimmät vientituotteet ovat tekstiilit, puutavara, kumi, riisi, kala ja tupakka. Maan suurimmat vientikumppanit ovat Yhdysvallat, Singapore, Saksa, Britannia, Kanada ja Vietnam.[1]

Vuosina 2004-2008 Kambodžan talouskasvu oli yli kymmenen prosenttia vuodessa. Tekstiiliteollisuus ja turismi olivat tärkeimmät kasvualat. Vuonna 2008 maahan saapui kaksi miljoonaa turistia. Matkailu onkin maan toiseksi suurin kovan valuutan lähde tekstiiliteollisuuden jälkeen.[39] Valtaosa maahan saapuvista matkailijoista vierailee Angkorissa tai Phnom Penhissä; myös uudistunut Siĕm Réabin kaupunki on tärkeä kohde. Etelärannikko trooppisine saarineen ja rantoineen ei ole vielä turismin pilaama. Matkailu on tuonut paljon hyvää Kambodžalle: se on luonut uusia taloudellisia mahdollisuuksia, auttanut maan kulttuurielämää ja lisännyt optimismia,[56] mutta toisaalta Kambodža on myös seksimatkailun tärkeä kohdemaa – erityistä huolta on esitetty lapsiprostituoitujen ja prostituutioon pakotettujen kohtalosta.[57]

Kambodžan väestöltä puuttuu kunnollinen koulutus etenkin köyhällä maaseudulla, jonka infrastruktuuri on lähes olematon. Pelko poliittisesta epätasapainoisuudesta ja korruptiosta ovat hidastaneet ulkomaisia investointeja. Vuosina 2004–2009 ulkomaiset investoinnit kuitenkin kasvoivat jo 12-kertaisiksi.[39] Maasta löytyi vuonna 2005 öljyä ja maakaasua, ja kaupallisen tuotannon arvioidaan alkavan 2012. Kaivostoiminta on viriämässä etenkin maan pohjoisosassa.[39] Maaperässä on jalokiviä, rautaa, mangaania ja fosfaatteja.[1]

Maatalous työllistää noin 70 prosenttia työvoimasta ja tuo 29 prosenttia bruttokansantuotteesta. Maatalouden tuotteisiin kuuluvat riisi, kumi, maissi, vihannekset, cashew-pähkinät, tapioka ja silkki.[1] Maan vilja-aittoja ovat Kâmpóng Thum, Krâchéh, Môndôl Kiri, Preăh Vihéar ja Rôtanak Kiri. Vuoden 2009 riisisadoksi arvioitiin 7,3 miljoonaa tonnia. Satoa vahingoittaneesta taifuunista huolimatta siitä riitti vientiinkin. Myös puuvillaa, pippuria ja öljykasvi jatropaa kasvatetaan myyntiin. Kâmpôtin pippurille ja durianille, Kâmpóng Spœn palmusokerille, Siĕm Réabin prahok-kalakastikkeelle ja Môndôl Kirin hunajalle ollaan hakemassa WTO:n alkuperäsuojaa.[58]

Laajalle levinnyt korruptio on suuri ongelma. Vuonna 2010 maa sijoittui 178 maan joukossa sijalle 154 Transparency Internationalin korruptiolistalla. Korruption vastainen laki valmistui 15 vuoden valmistelun jälkeen. Pääministeri perusti korruptionvastaisen yksikön, mutta sen tehokkuutta epäiltiin yleisesti.[59]

Liikenne

Liikennettä Phnom Penhissä.

Kambodžan rautatielinjat ja osa tieverkostosta ovat huonossa kunnossa. Maassa on kaksi rautatielinjaa, joiden pituus on yhteensä 645 kilometriä. Ennen toista maailmansotaa valmistunut pohjoinen linja kulkee pääkaupungista Phnom Penhistä Sisŏphŏniin lähelle Thaimaan rajaa ja eteläinen linja Phnom Penhistä Sihanoukvillen satamakaupunkiin. Virallinen henkilöliikenne on lopetettu, mutta tavarajunat ottavat joskus matkustajia. Linja-autoliikenne on lisääntynyt ja pitkänmatkan linja-autot yhdistävät toisiinsa suurimmat paikkakunnat, syrjäisemmillä alueilla käytetään minibusseja. Teitä on maassa yhteensä noin 38 000 kilometriä, mutta vain pieni osa niistä on päällystetty.[60][1] Paikalliset käyttävät liikkumiseen yleensä autoja, moottoripyöriä tai busseja. Polkupyöräriksojen eli cyclojen käyttö on vähentynyt merkittävästi 2000-luvulla.[61]

Kambodžan laaja vesitieverkko on ollut kaupankäynnin kannalta historiallisesti tärkeä ja muodostaa edelleen merkittävän osan maan liikennejärjestelmää. Mekong- ja Tônlé Sab -joet, niiden lukuisat sivujoet ja Tônlé Sab -järvi muodostavat yhteensä 2 400 kilometriä[1] vesireittejä, ja esimerkiksi Tônlé Sabilla on liikennettä vuoden ympäri. Mekongilla on helppo liikennöidä Krâchéhiin saakka.[60] Kambodžalla on kaksi tärkeää satamaa, Phnom Penh ja Sihanoukville.[1]

Kambodžan sisäisiä lentoja Phnom Penhistä Siĕm Réabiin operoi yksi lentoyhtiö, Siem Reap Airways.[60] Maassa on kaksi merkittävää lentoasemaa, Phnom Penh ja Siĕm Réab. Vuonna 2009 Phnom Penhin lentoasemaa käytti noin 1,6 miljoonaa ja Siĕm Réabin lentoasemaa 1,3 miljoonaa matkustajaa.[62] Phnom Penhiin lentää säännöllisesti 19 lentoyhtiötä.[63] Lentokenttiä maassa on yhteensä 17 kappaletta.[1]

Väestö

Therevada-buddhalainen munkki.

Vuonna 2010 Kambodžan väkiluku oli noin 14,5 miljoonaa ja väestönkasvu oli 1,705 prosenttia vuodessa.[1] Kaupungeissa asuu 22 prosenttia väestöstä:[1] suurin kaupunki on maan pääkaupunki Phnom Penh, jossa on yli miljoona asukasta.[64] Kambodža on etnisesti hyvin homogeeninen: noin 90[1]–96[64] prosenttia kambodžalaisista on khmerejä. He puhuvat khmerin kieltä, joka on myös valtion virallinen kieli. Vähemmistöihin kuuluvat kiinalaiset, vietnamilaiset, chamit ja khmer loeut. Mekong-joen varrella pääkaupungin pohjoispuolella asuvat chamit ovat merkittävin vähemmistö; chamit polveutuvat muinaisen Champa-kuningaskunnan asukkaista ja he omaksuivat islaminuskon malaijeilta. Heitä vainottiin pahoin punakhmerien aikaan. Kambodžan kiinalaiset ovat pääosin sulautuneet valtaväestöön, mutta vietnamilaiset ovat säilyttäneet oman kulttuurinsa. Khmer loeut ovat vuorostaan maan koillisosassa asuvia vuoristoheimoja, joita on noin 20.[64]

Kaikkiaan maassa puhutaan 23 kieltä.[65] Khmerin kieli kuuluu austroaasialaisten kielten mon-khmer-ryhmään ja sitä kirjoitetaan omalla aakkostollaan, joka on thain ja burman kielen kirjoitusjärjestelmien tavoin kehittynyt intialaisesta brahmi-kirjoituksesta.[66] Ranskan kieli on yleisin vieras kieli, jota myös opetetaan kouluissa ja yliopistoissa ja käytetään hallinnossa. Viime vuosina monet nuoret kambodžalaiset ovat kuitenkin siirtyneet käyttämään englantia, ja sen asema onkin vahvistumassa.[3]

Theravada-buddhalaisuus, jota punakhmerit sortivat, on jälleen maan pääuskonto, jota harjoittaa 96,4 prosenttia väestöstä. Muslimeja väestöstä on 2,1 prosenttia ja muita 1,3 prosenttia.[1] Buddhalaisuuteen on sekoittunut perinteistä animismia ja esi-isien palvontaa. Buddhalaisilla temppeleillä (wat) on ollut maan historian aika merkittävä rooli paikallisina kulttuuri- ja koulutuskeskuksina, mutta valtaosa niistä tuhottiin punakhmerien aikana. Nyt buddhalaisuus on kirjattu maan perustuslakiin valtionuskonnoksi. Islaminuskoisia ovat lähinnä chamit, pieni kristitty vähemmistö asuu Phnom Penhissä ja muissa suurissa kaupungeissa ja vuoristoheimot harjoittavat animismia.[67]

Valtaosa kambodžalaisista on omavaraismaanviljelijöitä, jotka asuvat pienissä kylissä. Vuoristoheimot harjoittavat kaskiviljelyä. Köyhyys, aliravitsemus ja taudit ovat syrjäisellä maaseudulla edelleen yleisiä.[64] Vuonna 2010 keskimääräinen eliniänodote oli 62 vuotta.[1]

AIDS-tilanne on parantunut maassa: HIVin kantajia oli vuonna 2007 vain 0,8 prosenttia aikuisväestöstä, kun suurimmillaan 1990-luvun lopulla heitä oli noin kaksi prosenttia. ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin 40 000 henkeä, ja sitä sai 67 prosenttia heistä, noin 27 000 henkeä.[68] YK:n vuosituhattavoitteista Kambodža onkin jo saavuttanut HIV/AIDS-tavoitteen. Köyhyyteen ja odottaviin äiteihin liittyvien tavoitteiden saavuttamista pidetään todennäköisenä, koulutukseen, tasa-arvoon ja lapsikuolleisuuteen liittyvien tavoitteiden saavuttamista mahdollisena.[69]

Kambodžassa on periaatteessa yhdeksän vuotta kestävä oppivelvollisuus.[39] Koulunkäynti on yleistynyt 2000-luvun uluessa huomattavasti. Vuonna 2010 jo yli 90 prosenttia alakouluikäisistä käy koulua. Luokalle jääminen ja koulun keskeyttäminen ovat kutienkin ongelmia, ja yläkoulua käy vain 32 prosenttia ikäluokasta.[70] Kambodžassa on kymmenen julkista ja 29 yksityistä korkeakoulua.[71]

Kulttuuri

Nykyisen Kambodžan kulttuurista voidaan erottaa kolme historiallista kerrostumaa: keskiajan klassinen khmer-kulttuuri, myöhempi theravada-buddhalainen kulttuuri ja uudempi ranskalainen siirtomaa-ajan perintö.[72] 1900-luvun jälkipuoliskon sotakausi ja anarkia olivat maan kulttuurielämälle tuhoisia, ja punakhmerien kansanmurhassa sai surmansa lukuisia taiteilijoita ja älymystön jäseniä. Vuosisadan loppupuolella tilanne on kuitenkin parantunut.[73]

Khmer-kulttuuri, joka kehittyi ja levittäytyi erityisesti Khmer-valtakunnan aikana, on vaikuttanut suuresti naapurimaihin Laosiin ja Thaimaahan. Khmerit ovat kehittäneet oman musiikkinsa, arkkitehtuurinsa ja veistostaiteensa.[74][75]

Punaisten khmerien vallan jäätyä taakse kambodzalaisista on tullut jälleen hyvin luokkatietoisia: avioliitot eri yhteiskuntaluokkien välillä ovat harvinaisia. Yhteiskuntaluokka määräytyy pääasiassa varallisuuden mukaan, ja sitä ilmentävät näyttävät korut ja asuntojen rakennusmateriaali: köyhimmillä on kaislakattoisia bambutaloja, varakkaammilla puutaloja ja yhteiskunnan kerma asuu kivitaloissa.[3]

Arkkitehtuuri ja kuvataide

Phsar Thom Thmei, Phnom Penhin art deco -tyylinen keskuskauppahalli.

Kambodžassa on säilynyt Angkor-kautta edeltäviä temppeliraunioita ja hindujumalia esittäviä kiviveistoksia,[76] mutta maan arkkitehtuurin tärkeimmät monumentit ovat Khmer-valtakunnan ajalta. Ensimmäiset valtakunnan arkkitehtuurin merkkiteokset (Preah Ko ja Bakong) rakennutti Angkorin kaupungin perustanut kuningas Indravarman I (877–889). Tunnetuin ja loisteliain rakennus lienee kuitenkin maan lippuunkin kuvattu Angkor Watin temppeli, joka valmistui Suryavarman II:n hallituskaudella (1113–1150). Häntä seurannut Jayavarman VII kääntyi buddhalaisuuteen ja rakennutti uuden pääkaupungin Angkor Thomiin, jonka keskuksena on valtava Bayonin buddhalainen temppeli. Khmer-imperiumin arkkitehtuuri monimutkaistui ajan kuluessa ja varsinkin myöhemmät rakennukset peitettiin korkokuvin. Niihin kuvattiin usein Ramayanan ja Mahabharatan tapahtumia. Muut rakennukset olivat puisia ja tavallinen kansa asui pilareille nostetuissa, harjakattoisissa puurakennuksissa, joita on nykyäänkin Kambodžan maaseudulla.[77]

Siirtomaakaudella Ranskalla oli suuri vaikutus maan arkkitehtuuriin ja kuvataiteeseen.[78] Phnom Penhiin rakennettiin 1800-luvulta lähtien kanavia, puistokatuja ja runsaasti eurooppalaistyylisiä rakennuksia, aluksi tiilestä ja myöhemmin 1930-luvulta lähtien betonista, kuten kaupungin art deco -tyylinen kauppahalli Phsar Thom Thmei.[79] Itsenäistymisen jälkeen 1950-luvulla kuvataide ja arkkitehtuuri alkoivat jälleen hyödyntää vanhoja khmer-valtakunnan aikaisia aiheita ja ne valjastettiin luomaan uutta kansallista identiteettiä.[73] Ennen 1970-lukua maahan suunniteltiin runsaasti huomattavia ja innovatiivisia rakennuksia, kuten Chaktomukin kokouskeskus (1961) ja Preah Suramaritin kansallisteatteri (1968).[80] Viime vuosina maan urbaani maisema on muuttunut nopeaan tahtiin usein ilman keskitettyä suunnittelua.[81]

Kambodžan käsityötaide on jakautunut aiemmin toisaalta maaseudun käyttötaiteeseen ja hoville tarkoitettuun taiteeseen. Viime vuosina käsityöt ovat kokeneet uuden nousun.[82] Perinteisiin taiteisiin kuuluvat muun muassa tekstiilitaide, temppelien seinämaalaukset ja puukoristelut sekä korien, naamioiden ja korujen valmistus.[83]

Esittävät taiteet

Perinteinen khmerien tanssi.

Muinaisen khmer-musiikki- ja taideperinteen ymmärtäminen on tärkeää koko Kaakkois-Aasian kannalta, koska khmer-valtakunta toimi alueen kulttuurien sulatusuunina puolen vuosituhannen ajan. Kambodžan musiikissa on edelleen nähtävissä muun muassa Indonesialaisia vaikutteita ja sillä on paljon yhteyksiä Thaimaan, Laosin ja Burman musiikkiperinteisiin.[84] Monet instrumentit ovat sidoksissa uskonnollisiin tai maallisiin juhliin eikä niitä yleensä soiteta yksinään. Yleisimmät orkesterikokoonpanot ovat pinpeat, johon kuuluu vähintään kahdeksan instrumenttia ja joka säestää esimerkiksi varjoteatteria, kuninkaallisia tansseja tai festivaaleja,[85] ja nykyisin tunnetuin orkesteri mohori, jota käytetään esimerkiksi juhlissa, radiossa tai säestämään länsimaista populaarimusiikkia.[86] Pinpeat perustuu gongien ja ksylofonien kaltaisiin lyömäsoittimiin.[85]

Modernin, muinaisen ja klassisen musiikin erottaminen toisistaan on vaikeaa, sillä kambodžalaisessa elävässä musiikissa sekoittuu kansanmusiikkia, uskonnollisia melodioita ja maan itäosien etnisten vähemmistöjen musiikkia.[87] Klassiset musiikkimuodot ovat pääosin yhteneviä Thaimaalaisen perinteen kanssa, vaikka joitakin alkuperäisiä khmer-musiikkiperinteitä lieneekin säilynyt. Esimerkiksi seremoniallinen pinpeat-orkesterimuoto on thaimaalaisen pi phat -orkesterin vastine. Myös klassinen tanssi on Thaimaan kautta omaksuttu, mutta toisaalta thaimaalainen klassinen tanssiperinne lainattiin aiemmin khmer-valtakunnalta Angkorin valtauksen yhteydessä.[73]

Nang sbek -varjoteatteria on esitetty Angkorin ajoilta lähtien ja sitä säestää pinpeat-orkesteri. Maaseudulla yleinen varjoteatterin muunnos on ainoa perinteisen teatterin muoto, johon kuuluu puhetta. Vaikka suurin osa maan perinteisistä tansseista on hävinnyt, osa niistä koki 1800-luvulla renessanssin. Suurin osa tansseista kuvaa Ramayana-eepoksen khmer-version (Reamker) tarinoita tai kansanlegendoja. Niissä käytetään naamioita ja värikkäitä asuja ja niitä säestävät kuoro ja useat erilaiset soittimet.[88] Tärkein tanssiryhmä lienee kuninkaallinen ”baletti”, kuten Thaimaassakin. Alun perin sen ohjelmistoon kuului ainoastaan lakhon khol -tanssi, joka kuvaa Ramayanan tapahtumia ja joka on miesten esittämää. 1950-luvulla alkunsa sai kulttuurin khmeriläistämisen yhteydessä apsaroiden tanssi, jonka esittäjien korut ja kruunut kopioitiin Angkor Watin seinäreliefeistä.[89]

Keittiö

Ruokaa myynnissä kambodžalaisella torilla.
Prahok-ateria: banaaninlehdessä valmistettua prahok-tahnaa, riisiä ja vihanneksia.

Kambodžalaisessa keittiössä yhdistyy piirteitä Thaimaan, Intian ja Kiinan ruokakulttuureista, mutta myös ranskalaiset ja myöhemmin vietnamilaiset ovat tuoneet omat mausteensa maan keittiöön. Tärkein ruoka-aine on riisi, jota saatetaan syödä kolme kertaa päivässä. Sen vaihtoehtona ovat nuudelit. Merkittävin proteiininlähde ovat kala ja muut merenelävät, joita saadaan meren lisäksi etenkin Tonle Sap -järvestä. Myös lihaa (nautaa, sikaa ja kanaa) syödään jonkin verran, mutta vähemmän, ja usein sitä käytetään pikemminkin vain mausteena. Tuoreita kasviksia ja hedelmiä syödään runsaasti ja rasvaa on hyvin vähän.[90][91]

Oman makunsa khmer-keittiölle antavat limemehu, kookosmaito ja fermentoitu, voimakkaan hajuinen kalatahna (prahok). Yleisiin mausteisiin kuuluvat myös kurkuma, galangal-juuri, valkosipuli, sitruunaruoho, tamarindi ja inkivääri.[90][3] Monimutkainen kroeung-mausteseos toimii pohjana valtaosalle ruokalajeista ja keittiö perustuukin etenkin mausteiden ja aromaattisten yrttien tuomiin makuihin.[91]

Tyypillinen kambodžalainen ateria koostuu riisin lisäksi keitosta, salaatista, kasviksista ja kalasta.[90] Melkein joka ateria syödään riisin kanssa: aamiaisella riisipuuroa tai riisinuudeleita. Kotona ruokaa syödään vuorotellen, aikuiset miehet ensimmäisenä, ruoan valmistaja viimeisenä. Khmerien ravintolakulttuuri on kehittymätöntä, ja monet ravintolat tarjoavat kiinalaistyylistä ruokaa.[3]

Kirjallisuus

Varhaisimmat Kambodžassa kirjoitetut teokset olivat Angkor-kaudella 800–1200-luvuilla palmunlehdille laadittuja sanskritinkielisiä tekstejä. Myös buddhalaisia kirjoituksia ja jataka-kertomuksia tuotettiin tällöin säännöllisesti. Vanhin säilynyt khmerinkielinen teos on vuorostaan Ramayana-eepoksen khmer-versio Reamker, jonka tapahtumia kuvataan yleisesti maan taiteessa ja musiikissa. 1600-luvulla syntyivät buddhalaisten munkkien chbap-runous ja runomuotoiset jataka-tarinoita eteenpäin välittävät satra lbaeng -romaanit.[92]

Ranskan siirtomaa-ajalla 1800-luvulla syntyi moderni kambodžalainen kirjallisuus, joka keskittyi kuitenkin edelleen klassisiin aiheisiin. Khmer-aakkostoa käytettiin kirjapainossa ensi kerran vasta 1908 Pantan Ta Mas -teoksen julkaisun myötä. 1930- ja 1940-luvuilla alettiin julkaista runsaasti novelleja, näytelmiä ja romaaneja lehdissä, ja vasta tällöin kirjallisuutta alettiin pitää taidemuotona.[93] Vuosina 1938–1972 ilmestyikin jo yhteensä yli tuhat romaania.[94]

Punakhmerien aikana 1970-luvun lopussa kirjallinen toiminta oli vähäistä, mutta ajan kärsimys on inspiroinut monia ulkomailla asuvia khmer-kirjailijoita. Kuuluisin tämänkaltaisista teoksista lienee Dith Pranin The Killing Fields. Kansantasavallan aikaan 1980-luvulla kirjallisuus keskittyi käsittelemään virallisesti hyväksyttyjä teemoja, sotaa ja sosialismia. Sensuuri hellitti vuonna 1989 ja 1990-luvulla sanomalehtien yleistymisellä oli suuri vaikutus kirjallisuuteen, joka keskittyi viihteeseen mutta tuotti myös yhteiskunnallisia huomioita.[94] Lukemisharrastus on yleistynyt, mutta markkinoita hallitsevat sotaa edeltävät romaaniklassikot. Uudet julkaisut ovat pienimuotoisia.[95]

Tiedotusvälineet

Valtion yleisradioyhtiö TVK ylläpitää radio- ja televisiokanavia. Maassa toimii myös kuusi yksityistä televisio- ja kolme radioasemaa, joista yksi yhteistyössä Phnom Penhin kaupungin kanssa. Päivittäin ilmestyy kaksi khmerinkielistä ja kaksi englanninkielistä sanomalehteä. Monet kambodžalaisista lehdistä ja televisioasemista ovat riippuvaisia puolueiden taloudellisesta tuesta. Pääministeri on luvannut, ettei toimittajia rangaista mielipiteiden ilmaisemisesta, mutta Toimittajat ilman rajoja -järjestö on raportoinut useista syytteistä ja vankeustuomioista. Virkamiesten loukkaaminen ja väärän tiedon levittäminen on rangaistavaa. Internetin tai satelliittivastaanottimien käyttöä ei ole rajoitettu, ja naapurimaiden radiolähetykset ovat seurattavissa.[96]

Urheilu

Kambodža on osallistunut kesäolympialaisiin vuodesta 1964, yleensä alle 10 hengen joukkueella. Maa ei ole saanut mitaleita.[97]

Kambodžan jalkapallomaajoukkue ei ole kertaakaan esiintynyt MM-kisoissa. Aasian kisoissa se sijoittui neljänneksi vuonna 1972. FIFAn rankingissa lokakuussa 2010 maa oli sijalla 182. Maassa on 65 jalkapalloseuraa ja niissä 5 511 rekisteröityä pelaajaa.[98]

Lähteet

  • Brown, Ian: Cambodia: An Oxfam Country Profile. Oxfam, 2000. ISBN 0-85598-430-9.
  • Heikkilä-Horn, Marja-Leena: Kaakkois-Aasia eilen ja tänään. Helsinki: Yliopistopaino, 1991. ISBN 951-570-084-1.
  • Heikkilä-Horn, Marja-Leena & Miettinen, Jukka O.: Kaakkois-Aasia: Historia ja kulttuurit. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-15771-X.
  • Ray, Nick: Lonely Planet Cambodia. Lonely Planet, 2005. ISBN 9781740595254. Google Books (viitattu 25.12.2010). (englanniksi)
  • Sheehan, Sean & Cooke, Barbara: Cambodia. Marshall Cavendish, 2007. ISBN 978-0761420712. Google Books (viitattu 11.12.2010). (englanniksi)
  • Stark, Miriam T.: "Pre-Angkorian and Angkorian Cambodia" teoksessa Glover, Ian & Bellwood, Peter: Southeast Asia. From prehistory to history, s. 89-119. New York: Routledge Curzon Press, 2004. (englanniksi)

Viitteet

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w Cambodia The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  3. a b c d e f g Marston, John: Cambodia Countries and Their Cultures. Viitattu 11.12.2010. (englanniksi)
  4. Mazzeo, Donatella & Antonini, Chiara Silvi: Ancient Cambodia, s. 52. Grosset & Dunlap, 1978.
  5. a b c Sheehan & Cooke 2007, s. 25.
  6. a b Colet, John & Eliot, Joshua: Footprint Cambodia Handbook, s. 171. Footprint Travel Guides, 2002. ISBN 978-1-9034-7140-1.
  7. Heikkilä-Horn 1991, s. 30.
  8. Stark 2004, s. 91-96.
  9. Stark 2004, s. 96-97.
  10. Heikkilä-Horn 1991, s. 27–31.
  11. Chenla (Pre-Angkor Area) 550 AD - 8th Century www.cambodia-travel.com. Viitattu 29.9.2010. (englanniksi)
  12. Early Indianized Kingdom of Funan US Library of Congress. Viitattu 28.9.2010. (englanniksi)
  13. Bit, S: The Warrior Heritage, s. 5. Seanglim Bit, 1991.
  14. Thierry, S: Watching Cambodia, s. 63–64, 73–74. Kailash Editions, 1997.
  15. a b c Angkorian Period – Cambodia: A Country Study 1987. Washington: GPO for the Library of Congress.
  16. Rooney, D: Angkor, s. 147–166. Airphoto International Ltd., 2002.
  17. Heikkilä-Horn 1991, s. 37–41.
  18. Heikkilä-Horn 1991, s. 130–131.
  19. Heikkilä-Horn 1991, s. 157.
  20. Heikkilä-Horn 1991, s. 132–133.
  21. The French Colonial Period 1887-1953 – Cambodia: A Country Study 1987. Washington: GPO for the Library of Congress.
  22. Heikkilä-Horn 1991, s. 137–138.
  23. a b c Heikkilä-Horn 1991, s. 138-141.
  24. a b Heikkilä-Horn 1991, s. 141-146.
  25. Yale.edu Owen & Kiernan, Bombs over Cambodia, 2006
  26. Lonely Planet s.31
  27. Heikkilä-Horn 1991, s. 147-149.
  28. a b c d e Timeline Cambodia BBC News
  29. Punakhmerien hallinto oli avoimesti hirveä, Helsingin Sanomat 23.5.2009 s. C2
  30. Brown 2000, s. 25–26.
  31. Heikkilä-Horn & Miettinen 2000, s. 285–286.
  32. Revolutionary Terror – Cambodia: A Country Study 1987. Washington: GPO for the Library of Congress. Viitattu 26.12.2010.
  33. Cambodian genocide Program Yale. Viitattu 26.12.2010.
  34. Cambodia Remembers Victims of Khmer Rouge VOA. Viitattu 26.12.2010.
  35. Pol Pot's Chief Torturer On Trial In Cambodia Sky News. Viitattu 26.12.2010.
  36. Brown 2000, s. 26.
  37. Heikkilä-Horn & Miettinen 2000, s. 288–289.
  38. Back to Square one PBS Frontline News. Viitattu 26.12.2010.
  39. a b c d e f g h i Background Note: Cambodia US Department of State
  40. Cambodia welcomes a new king CBC News 2004. Viitattu 20.12.2010 (englanniksi)
  41. Biography King Norodom Sihamoni. Viitattu 24.12.2010.
  42. Cambodia king takes crisis online BBC 2004. Viitattu 20.12.2010 (englanniksi)
  43. A Royal Year in Review Cambdia Daily. Viitattu 20.12.2010 (englanniksi)
  44. About Extraordinary Chambers or ECCC Extraordinary Chambers in the Courts of Cambodia for the Prosecution of Crimes Committed during the Period of Democratic Kampuchea. Viitattu 29.12.2010 (englanniksi)
  45. Chapter XI: administration Constitution of Cambodia. Viitattu 29.12.2010 (englanniksi)
  46. a b Cambodia: Provinces Citypopulation. Viitattu 10.12.2010 (englanniksi)
  47. Topography Cambodia: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1987.
  48. a b Sheehan & Cooke 2007, s. 14.
  49. Bos Sauveli IUCN Red List. Viitattu 29.12.2010 (englanniksi)
  50. Lonely Planet / Ray, s. 56
  51. Protected areas system in Cambodia Protected areas Development, Mekong River region 2001. Viitattu 11.12.2010 (englanniksi)
  52. Sheehan & Cooke 2007, s. 46.
  53. Sheehan & Cooke 2007, s. 12–13.
  54. Phnom Penh, Cambodia Weatherbase. Viitattu 20.12.2010.
  55. Money & costs Lonely Planet Viitattu 21.12.2010 (englanniksi)
  56. Introducing Cambodia Lonely Planet. Viitattu 20.12.2010.
  57. Cambodia says no to sex tourists 26.9.2000. BBC News. Viitattu 22.9.2010. (englanniksi)
  58. Agriculture in Cambodia Invest in Cambodia. Viitattu 12.12.2010 (englanniksi)
  59. Cambodia's new anti-corruption unit names first suspect ABC Radio Australia 1.12.2010. Viitattu 21.12.2010 (englanniksi)
  60. a b c Getting Around Lonely Planet. Viitattu 12.12.2010. (englanniksi)
  61. Cambodia: As rickshaws get cycled out, some look back Christian Science Monitor 8.1.2010. Viitattu 12.12.2010 (englanniksi)
  62. Traffic Data Cambodia International Airports. Viitattu 17.12.2010.
  63. Airport Profile: Phnom Penh Cambodia International Airports. Viitattu 17.12.2010.
  64. a b c d People Cambodia Cultural Profile. Viitattu 14.12.2010.
  65. Languages of Cambodia Ethnologue: Languages of the World, Sixteenth edition. Dallas, Tex.: SIL International. Viitattu 10.12.2010 (englanniksi)
  66. Language Cambodia Cultural Profile. Viitattu 14.12.2010.
  67. Religion Cambodia Cultural Profile. Viitattu 14.12.2010.
  68. Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS Cambodia 2008 WHO. Viitattu 21.12.2010. (englanniksi)
  69. Quick Facts Cambiodia MDG Monitor. Viitattu 21.12.2010 (englanniksi)
  70. Goal 2: Achieve universal primary education United Nations Development Programme Cambodia. 21.12.2010 (englanniksi)
  71. Higher Education Ministry of Education, Youth and Sport. Viitattu 21.12.2010 (englanniksi)
  72. Heikkilä-Horn & Miettinen 2000, s. 291.
  73. a b c Heikkilä-Horn & Miettinen 2000, s. 295.
  74. Khmer Culture Killing Field Museum USA. Viitattu 12.12.2010. (englanniksi)
  75. Khmer Culture Countries and their cultures. Viitattu 12.12.2010. (englanniksi)
  76. The pre-Angkorian era Cambodia Cultural Profile. Viitattu 13.12.2010.
  77. The Angkorian era Cambodia Cultural Profile. Viitattu 13.12.2010.
  78. Heikkilä-Horn & Miettinen 2000, s. 294.
  79. French colonial architecture Cambodia Cultural Profile. Viitattu 13.12.2010.
  80. Modern Khmer architecture: the buoyant 50s to 70s Cambodia Cultural Profile. Viitattu 13.12.2010.
  81. Contemporary Khmer architecture Cambodia Cultural Profile. Viitattu 13.12.2010.
  82. Traditional visual arts Cambodia Cultural Profile. Viitattu 13.12.2010.
  83. Historical background Cambodia Cultural Profile. Viitattu 13.12.2010.
  84. Stoevesandt, Ingo: The traditional music of Cambodia: Introduction musicofasia.info. Viitattu 11.12.2010.
  85. a b Stoevesandt, Ingo: Instruments and ensembles musicofasia.info. Viitattu 11.12.2010.
  86. Stoevesandt, Ingo: Instruments and ensembles (follows Mohori) musicofasia.info. Viitattu 11.12.2010.
  87. Stoevesandt, Ingo: Systemology musicofasia.info. Viitattu 11.12.2010.
  88. Stoevesandt, Ingo: Shadow theatre and dance performance musicofasia.info. Viitattu 11.12.2010.
  89. Heikkilä-Horn & Miettinen 2000, s. 296.
  90. a b c Cambodian Cuisine and Recipes recipes4us.co.uk. Viitattu 12.12.2010.
  91. a b Five main Cambodian ingredients starchefs.com. Viitattu 12.12.2010.
  92. Early Cambodian literature Cambodia Cultural Profile. Viitattu 12.12.2010.
  93. Cambodian literature in the French colonial era Cambodia Cultural Profile. Viitattu 12.12.2010.
  94. a b The emergence of modern and contemporary Cambodian literature Cambodia Cultural Profile. Viitattu 12.12.2010.
  95. Cambodian literature today Cambodia Cultural Profile. Viitattu 12.12.2010.
  96. Cambodia country profile BBC News. Viitattu 21.12.2010 (englanniksi)
  97. Cambodia in Olympics Sport reference. Viitattu 15.12.2010 (englanniksi)
  98. Associations: Cambodia FIFA Viitattu 15.11.2010 (englanniksi)

Aiheesta muualla


Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link GA Malline:Link FA