Mielialahäiriö

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Mielialahäiriöt)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Mielialahäiriöt ovat psyykkisiä sairauksia, joille ominaista on pitempiaikainen muutos potilaan mielialassa. Tyypillisimpiä esimerkkejä ovat masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö. Masennukseen kuuluu ainoastaan depressiojaksoja, kaksisuuntaiseen sekä depressiivisiä että maanisia vaiheita. Myös mania luetaan mielialahäiriöihin.

Mielialahäiriöiden kaksi päätyyppiä ovat masennus (tai unipolaarinen masennus) ja kaksisuuntainen mielialahäiriö.

  • Masennus (tai unipolaarinen masennus), sisältää seuraavat alatyypit:
  • Kaksisuuntainen mielialahäiriö, sisältää seuraavat alatyypit:

Lisäksi on olemassa vuodenajoittain vaihteleva mielialahäiriö (SAD) (ks. lisää oireista ja hoidosta). Manian lievähköstä muodosta käytetään nimitystä hypomania.

Myös psykoottisiin sairauksiin voi kuulua mielialahäiriön oireita, esimerkiksi skitsoaffektiivisessa häiriössä.

Oireet ja hoito

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mielialahäiriöt altistavat erilaiselle itsetuhokäyttäytymiselle, ja huomattava osa itsemurhista liittyy niihin.

Usein mielialahäiriön taudinkuvaan kuuluu liikaunisuutta[1], mutta toisaalta masennus aiheuttaa myös unettomuutta.[2]

SAD:stä kärsivällä ihmisellä esiintyy yleensä syys- ja talviaikaan tyypillisiä masennusoireita, mutta valoisina vuodenaikoina oireet ovat lieviä tai niitä ei ole.[3] Varsinkin nuoruusikäiset AS-ihmiset ovat kasvaneessa riskissä sairastua mielialahäiriöihin.[4]

Mielialahäiriöitä hoidetaan muun muassa sopivalla lääkityksellä ja psykoterapialla.

Masennus on länsimaissa tavallisempi mielialahäiriön muoto kuin kaksisuuntainen häiriö. Nuorena sairastettu masennus lisää potilaan riskiä sairastua myöhemmällä iällä kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.[5]

Mielialahäiriöt oireilevat joskus eri tavoin lapsilla, nuorilla ja aikuisilla. Lapsuus- ja nuoruusiän masennus saattaakin jäädä kokonaan toteamatta. Joillakin potilailla on mielialahäiriöihin perinnöllistä taipumusta. [6]