Biologinen ase

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Biologinen sodankäynti)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yhdysvaltain armeijan biologisista aseista käyttämä tunnus.
Pernaruttobakteeria on käytetty biologisena aseena.

Biologinen ase on ase, jonka teho perustuu pieneliöiden eli bakteerien ja virusten tai eloperäisten myrkkyjen aiheuttamiin haittoihin. Aseeksi se voidaan luokitella, kun se sisältää vaikuttavan aineen sekä maaliinsaattamisjärjestelmän (aseet, ohjukset, aerosolit, hyönteiset, ihmiset).

Biologiset aseet on kielletty nykyään lähes kaikkialla maailmassa, sillä niitä pidetään erityisen julmina, tarpeetonta kärsimystä aiheuttavina ja kontrolloimattomina aseina. Kuitenkin niiden helppo ja halpa valmistus tekee niistä potentiaalisia terrorin työkaluja.

Kuudennella vuosisadalla eaa. muinaiset assyrialaiset myrkyttivät vihollisten kaivoja sienellä, joka sai nämä näkemään harhanäkyjä. Kreikkalaiset myrkyttivät vihollisten juomavettä ripulilla. Ruttoepidemioiden aikana viholliskaupunkeihin viskattiin tautiin kuolleiden ruumiita katapultilla. Eurooppalaiset valloittajat suunnittelematta ja tietämättään surmasivat suunnattomia määriä intiaaneja tartuttamalla näihin vanhan maailman tauteja. Vuonna 1763 Pohjois-Amerikassa oleva englantilaisten joukkojen komentaja ehdotti isorokon tartuttamista intiaaneihin. Suunnitelma toteutettiin antamalla intiaaneille isorokon saastuttamia huopia lahjaksi (lähde?). Yhdysvaltain sisällissodan aikana vihollisen juomavedenhakupaikkoihin vietiin eläinten raatoja.

Geneven sopimus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisessä maailmansodassa käytettiin kemiallisia aseita ennennäkemättömässä mittakaavassa tavalla, joka aiheutti silmitöntä kärsimystä. Tämä sai ihmiset havahtumaan joukkotuhoaseiden vaaroihin ja vuonna 1925 Geneven sopimuksella kiellettiin kemiallisten ja bakteriologisten aseiden käyttö. Vuonna 1972 sopimusta laajennettiin (Bioasekonventio) siten, että se kieltää kaiken biologisten aseiden tuotannon, kuljetuksen, varastoinnin ja käytön lukuun ottamatta tutkimustyötä pienessä mittakaavassa, jotta vastakeinoja voidaan kehittää.

Kieltosopimuksia on noudatettu varsin laajalti, mutta joitakin poikkeuksia on: toinen maailmansota käytiin ilman kiellettyjä kemiallisia tai biologisia aseita lukuun ottamatta Japanin Kiinan-valloitusta sekä saksalaisten keskitysleireillä käyttämiä myrkkyjä.

Toisen maailmansodan jälkeen biologisia aseita ei ole käytetty sodassa kertaakaan, mutta Irak on käyttänyt kemiallisia aseita muun muassa Irakin–Iranin sodassa. Tyypillisiä nykyaikaisia biologisia aseita ovat bakteereista pernarutto, rutto, tularemia, melioidoosi ja bruselloosi, viruksista enkefaliitti ja variola-virukset. Toksiinit, jotka voidaan myös laskea kemiallisiin aseisiin, ovat botuliini, stafylokokin enterotoksiini B sekä risiini.