Auger’n elektroni
Auger’n elektroni esiintyy esimerkiksi radioaktiivisen hajoamisen yhteydessä. Kun elektroni emittoituu atomin matalan energiatason elektronikuorelta, jättää se vapaan paikan, joka voi täyttyä korkeamman energiatason elektronilla. Elektronin siirtyessä alemmalle energiatasolle vapautuu energiaa. Toisinaan tämä vapautunut energia aiheuttaa karakteristisen röntgensäteilyn fotonin emittoitumisen atomista[1]. Toisinaan energia siirtyy toiseen elektroniin, joka puolestaan poistuu atomista. Tätä poistunutta elektronia kutsutaan Auger’n elektroniksi ja poistumista Auger’n emissioprosessiksi.
Auger’n elektronin liike-energia voidaan ilmaista muodossa
- Esisin - (ES1 + ES2 ),
missä
- Esisin lähinnä ydintä oleva elektronikuoren sidosenergia
- ES1 ja ES2 ulommat elektronikuorten sidosenergiat
Nämä energiatasot riippuvat atomin tyypistä sekä kemiallisesta ympäristöstä, jossa atomi on.
Käytännön sovellus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Auger’n elektronispektroskopia stimuloi Auger’n elektronien emissiota pommittamalla näytettä röntgensäteillä tai suurenergiaisilla elektroneilla. Näin aikaansaatua Auger’n elektronien intensiteettiä mitataan ko. elektronien energian funktiona. Tuloksena saadusta spektristä voidaan määrittää säteilevä atomityyppi ja joitakin tietoja atomien kemiallisesta ympäristöstä.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Auger’n emissioprosessin keksi itävaltalainen fyysikko Lise Meitner 1920-luvulla. Myöhemmin ranskalainen fyysikko Pierre Victor Auger teki saman keksinnön. Auger raportoi keksinnöstä Radium-lehdessä vuonna 1925, joten hän sai kunnian antaa nimensä prosessille.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Auger effect Encyclopaedia Britannica. Viitattu 15.1.2022.