Alennusmyynti

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Alennus)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alekylttejä Intiassa.
Tulipalon jälkeen Team Sportia Ystadilla oli 50 %:n alennusmyynti 31.1.2019.

Alennusmyynti eli ale on kampanja, jossa yritykset myyvät tuotteita rajoitetun ajan alennettuun hintaan. Alennusmyynnin keskeisimpiä tavoitteita on menekin kasvattaminen, vanhojen tuotteiden poistaminen uusien tilalta sekä yrityksen tunnettavuuden ja asiakaskunnan lisääntyminen.[1]

Suomessa alennusmyynnit ajoittuvat perinteisesti joulun sekä juhannuksen jälkeen.[2][3] Alennusmyyntien suosikkituotteita ovat muun muassa vaatteet ja viihde-elektroniikka.

Lainsäädännöstä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yrityksien tulee alennusmyynneissä noudattaa voimassa olevaa lainsäädäntöä.[4][5][6]

Alennusmyynti on kestoajaltaan rajoitettu tarjous, jonka sisältönä on hinnanalennus. Jos yritys ei rajaa markkinoinnissa tuotteita, jotka kuuluvat alennusmyyntiin, tulee huomattavan osan tuotteista kuulua alennusmyynnin piiriin. Jos alennusmyynnin tuotteet rajataan, siitä on ilmoitettava selvästi, että kuluttaja voi havaita asian pelkällä yleissilmäyksellä.

Alennusmyyntiin kuuluvien tuotteiden myyntihinnat tulee kertoa kuluttajille selkeästi ja näkyvästi.[7] Tärkeintä on ilmoittaa lopullinen myyntihinta, joka tässä yhteydessä tarkoittaa uutta alennettua hintaa. Tuotteessa aikaisemmin peritty hinta ja alennusprosentti ei yksinään riitä. Aiemmin perittyä hintaa ei ole välttämätöntä ilmoittaa lainkaan. Joissakin liikkeissä on esillä hinnanalennustaulukot, josta näkyvät tuotteiden alennetut hinnat.

Alennuksen suuruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuotteen hintaa ei saa ilmoittaa alennetuksi enempää kuin se tosiasiallisesti alittaa aikaisemmin perityn hinnan. Alennus on laskettava siitä hinnasta, jolla yritys on myynyt tuotetta aikaisemmin. Hintoja ei saa keinotekoisesti korottaa välittömästi ennen alennusmyyntiä. Alennusmyynnin markkinoinnilla ostajalle annetaan mielikuva edullisesta ostotilaisuudesta. Jos tuotteen hintaa alennusmyynnin aikana alennetaan entisestä hinnasta, lisäalennuksen suuruus lasketaan jo alennetusta hinnasta. Harhaanjohtavaa on myös mainostaa suuria alennuksia, jotka todellisuudessa koskevat vain pientä osaa alennusmyyntiin kuuluvista tuotteista. Jos suurempia alennuksia halutaan mainostaa, harhaanjohtavuus voidaan välttää niin että markkinoinnissa kerrotaan mitä tuotteita alennukset koskevat, ja paljonko niitä on myynnissä.

Kalenterivuoden aikana alennusmyyntejä voi olla yhteensä korkeintaan kolme kuukautta. Yhtäjaksoinen alennusmyynti saa kestää enintään kaksi kuukautta. Hyväksyttävä kestoaika voi jossain määrin vaihdella ala- ja tuotekohtaisesti. Kestoaikaan voivat vaikuttaa myös olosuhteet, kuten kausivaihtelut. Alennettujen hintojen pitää kuitenkin olla todellisia eivätkä ne saa muodostua pysyviksi.

Alennusmyyntiä ei ole sallittua järjestää tilapäisten myyntitilaisuuksien tai kauppapaikan avaamisen yhteydessä. Käytettyjä tuotteita ei voi myydä alennuksella, koska käytetty tuote on aina yksilö, jonka hinta määräytyy muun muassa iän ja kunnon mukaan.[8]. Myös tuotteet, joilla on kausittainen varsin lyhyt myyntiaika, ei voida myydä alennuksella. Tällaisia tuotteita ovat muun muassa ilotulitteet, joille ei ehdi muodostua sellaista hintaa, jota olisi peritty juuri ennen alennetuilla hinnoilla aloitettua myyntiä.

  1. Hinta Markkinoinnin materiaali. Kuopion ammatillinen aikuiskoulutuskeskus. Arkistoitu 28.1.2012. Viitattu 15.1.2013.
  2. Karjalainen, Mari: Joulumyynnin maratonista alesesongin lisäkierroksiin 28.12.2012. Yle Uutiset. Viitattu 15.1.2013.
  3. Alennusmyynnit käynnistyvät toden teolla juhannuksen jälkeen 22.6.2012. Uusimaa. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 15.1.2013.
  4. Hinnanalennusilmoittelua, hintavertailuja ja erilaisia hintailmaisuja arvioidaan kuluttajansuojalain 2 luvun 7, 8, 11 ja 12 §:n sekä hintamerkintäasetuksen mukaan
  5. Kuluttajansuojalaki Finlex. Viitattu 15.1.2013.
  6. Asetus kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa (1359/1999) Finlex. Viitattu 15.1.2013.
  7. Hintamerkintäasetus (1359/1999)
  8. Markkinaoikeuden ratkaisu 1981:15